Kiitos kaikille ihanista onnitteluista, olette parhaita :)
Olen ollut yllättävän rauhallisin mielin. Olen jopa uskaltanut puhua kaikenlaisesta lähitulevaisuuteen liittyvästä, kuten seuraavasta ultrasta ja siitä, missä vaiheessa rakaus olisi esimerkiksi siinä vaiheessa, kun olen lähdössä keväällä ulkomaiseen koulutukseen.
Äitiysloman ajankohtakin on ollut mielessä, koska kun varasin aikaa neuvolaan, niin terveydenhoitaja sanoi, että laskettu aikani olisi 8.8. Olen tullut siihen lopputulokseen, että miksen voisi hieman nauttia toiveikkaasta olosta, kun suru on joka tapauksessa suuri, jos raskaus ei menekään loppuun saakka.
Kiitollisuus on hyvin hallitseva tunne tällä hetkellä. Että miten saimmekaan tällaisen ihanan lahjan, vaikka kaikki kovin epävarmaa onkin. Miksi juuri me, kun lukemattomat lapsettomuudesta kärsivät eivät vielä tänäkään jouluna ole saaneet pitkään tai vähemmän pitkään toivomaansa lasta, tai eivät ole raskaana.
Elämältä on kai turha kysellä vastauksia tällaisiin kysymyksiin. Vaikka kuinka ajattelisi, että hyvin pitkään lapsettomuudesta kärsineet ansaitsisivat vihdoinkin lapsen tai lisää lapsia, niin valitettavasti se ei mene niin. Suurimmalla osalla vuoro onneksi tulee lopulta, mutta jonotusnumeroa on turha kysellä. Se on mitä on. Jos vaikka vain tietäisi, mikä se on, niin kaikki olisi paljon helpompaa.
Missä elämäntilanteessa kukin tällä hetkellä onkaan, niin toivon teille kaikille lukijoilleni mahdollisimman hyvää ja rauhallista joulua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti