maanantai 21. joulukuuta 2015

Ihan kamala jännitys

Vaikka olemmenkin lomalla, heräsin jo hieman ennen kahdeksaa. En vain saanut enää unta, kun huominen ultra pyöri mielessä. Yöllä kolmen aikaan kävin vessassa ja kastelemassa kuusen (meillä taitaa olla hieman liian pieni vesisäiliö kuusenjalassa). Vessan jälkeen en saanut unta, kun huomasin että minulla olikin nälkä ja huono olo. Nousin uudelleen ja söin hieman jogurttia, ja sitten onnistuin nukahtamaan uudelleen. 

Nyt aamusta olo oli taas huono, eikä se hirveästi ole helpottanut kevyen aamupalan jälkeen. Liekö raskauteen liittyvää vai jotain muuta. Luulen, että olotila korjaantuisi suolaisen syönnillä.

Koko eilisillan oikealla alavatsalla tuntui jomottelua. Nukkumaan mennessä se häiritsi siinä määrin, että otin Panadolin ja mies lämmitti minulle kauratyynyn. Nyt aamulla jomottelu on tiessään. Luulisin, että se oli peräisin oikeasta munasarjasta. Huomennahan saan lisää tietoa siitäkin, että onko se jo (toivottavasti) pienentymään päin. Oikean munasarjan koko ei kuitenkaan tässä tilanteessa tunnu kovin tärkeältä asialta ;)

Onneksi tänään on ohjelmassa mm. joululahjojen ostoa ja kampaajalla käyntiä. En silti ole ihan varma, miten pysyn huomisaamuun saakka järjissäni. Fiilikset ovat edelleen samalla toiveikkaat mutta epäuskoiset. Tiedostan, että ihan hirveän moni asia voi jo olla/vielä mennä päin helvettiä. Hui hui hui hui.

8 kommenttia:

  1. Voi jännitys!! Onnea huomiselle! Kuulostaa vahvasti (alku)raskaudelta tuo unettomuus, yösyönti ja pahoinvointi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, en nyt sentään normaalisti harrasta tällaista yösyömistä ;) Täällä on kyllä ihan vatsa kuralla jännityksestä sekä miehellä että minulla, kun ultraan on enää kauhistuttavan vähäiset 12 tuntia. Sanon vaan että APUA.

      Poista
  2. Tsemppiä ultraan! :D Olen täällä taustalla seurannut matkaasi jo jonkin aikaa, muistan tuon jännityksen vieläkin elävästi vaikka pieni PAS-poikamme on jo 7kk ja varhaisultrasta kulunut yli vuosi aikaa. Muistan sen, kuinka lääkäri hymyillen käänsi ultran ruudun ensin miehen nähtäväksi (!!) ja molemmat hymyilivät korvasta korvaan. Vasta sen jälkeen sain itse nähdä pienen väpättävän sykkeen ja kuulla lääkärin ihanat sanat: "täällä on kaikki niin hyvin kuin olla voi" <3
    Jännitän huomista puolestasi!! Ja tsemppiä miehellesi kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! :D Tsemppiä tarvitaan... Olen jo lukemattomat kerrat ehtinyt käydä mielessäni läpi molemmansorttisia skenaarioita, hyviä ja pahoja. Se hyvä muistuttaa kovasti sinun ultrakokemuksiasi :)

      Poista
  3. Ultrakuulumisia odottaen!

    VastaaPoista
  4. Samoilla asioilla kuin edellinen anonyymi, tsemppiä! Kuulumisia odotellaan jännittynein mielin.

    VastaaPoista
  5. Samoin, jännityksellä odotan kuulumisia vaikka tuntuma kyllä on, että hyvin teillä nyt käy! Niin kovin toivon, että saatte hyviä uutisia!

    VastaaPoista
  6. Kiitos vielä kaikille kommentoijille, laitoinkin juuri äsken tuoreen postauksen :)

    VastaaPoista