Maailman paras joululahja

Kolmeen vuoteen en ole mitään muuta joululahjaa tosissani toivonut, ja nyt se vihdoinkin toteutui. Olen edelleenkin raskaana. Ultrassa oli kaikki kuten pitääkin. Syke näkyi, ja koko oli hieman alle sentti josta saadaan rv 6+6, eli kun laskennallisesti olisi rv 7+1 niin vastaavat hyvin toisiaan. Tuntuu ihmeelliseltä, että siinä puolentoista viikon takaisessa ultrassa näkyneestä minimaalisesta möykystä tosiaan on kehittynyt sentin mittainen alkio, jonka sydän lyö. Tässä ultrakuva pikku möllykästä <3

Vaikka fiilis onkin ollut periaatteessa positiivinen, niin jännitys on ollut aivan kammottavaa näinä edeltävinä päivinä. Välillä olen ollut varma, että kaikki on hyvin, mutta seuraavassa sekunnissa negatiiviset ajatukset ovat saattaneet pompata esiin mielen perukoilta. Heräilin viime yönä tunnin välein, ja unissa pyöri ultraa, gyneä ja alkioita. Kaikki unet kertoivat kuitenkin samaa, että saamme tänään hyviä uutisia.

Lapsettomuusgynemme oli jo joululomalla, ja ultraamassa oli sen sijaan toinen gyne, joka sattumoisin on yksi parhaista ystävistäni jo opiskeluajoilta. Ystäväni varoitti etukäteen, että olen hänen tämänpäiväisellä potilaslistallaan, mutta minua se ei haitannut ollenkaan. Tietysti olisi ollut kurjaa, jos hän olisi joutunut antamaan huonoja uutisia, mutta onneksi kaikki oli hyvin :)

Varasin äsken ajan ensimmäiselle äitiysneuvolakäynnille. Se olisi jo 8.1., eli jos mennään laskennallisten viikkojen mukaan, niin sitten olisi rv 9+4. Eli juurikin ne viikot, joilla ensimmäinen keskenmeno todettiin. Mutta kuten jo olen aiemmin pohtinut, niin se raskaushan päättyi käytännössä jo paljon aikaisemmin, koska alkion koko vastasi rv 7+4. Ja se on todella pian. Ehkä voin huokaista uudelleen helpotuksesta, jos pääsemme noiden viikkojen yli ilman vuotoa tai muuta ikävää.

Onpa tänään hieno päivä. Tulevasta ei koskaan tiedä, mutta ainakin voin olla onnellinen juuri nyt.