Itkin miehelle eilen illalla autossamme sairaalan pihassa, että en halua mennä töihin :D Olin ottanut pienet päiväunet, mutta olin silti todella väsynyt, päätä särki ja oli huono olo. Romuttui kertaheitolla se minun taannoinen lupaukseni ("jos vain joskus tulen vielä raskaaksi, en valita mistään vaivoista!"). Kaikkea sitä epätoivoisena suustaan päästää...
Toisaalta olen kaikista oireista äärettömän kiitollinen, enkä vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta. Monta kertaa päivässä hymyilen itsekseni tai miehelle ja katselen välillä ultrakuvia. Olen oikeasti raskaana! Miten ihmeessä se on mahdollista???
Mutta huolestutti silti todella, että miten selviän päivystysyöstä. Turhankin tuttuun tapaan omalle erikoisalalleni tulvi potilaita ovista ja ikkunoista, samalla kun eräiden muiden erikoisalojen edustajat ehtivät nähdä monia kauniita unia. Ällötys iski aina välillä, mutta olin varannut mukaan paljon eväitä. Valmissalaatti ei yhtään houkutellut, mutta kun sain sen hieman pakottamalla kurkusta alas, niin olo oli monta tuntia ihan ok.
Kotiin päästyäni nukuin neljä tuntia, eli kokonaissaldo huimat viisi tuntia. Olisin voinut nukkua pidempäänkin, mutta nälkä ja paha olo pakottivat nousemaan sängystä. Ennen vanhaan olisin hyvin voinut jättää kotona nukkumiset kokonaan väliin, mutta nyt haluan hieman enemmän nukkumalla vähentää Pieneen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Toisaalta, jos haluaisin minimoida stressin, niin en kyllä voisi päivystää ollenkaan. Ja sehän ei ole mahdollista.
Tänään pitäisi kaiken kukkuraksi taas jaksaa valvoa ainakin puoleenyöhön, sattuneesta syystä :) Jos kaikki käy hyvin, niin vuosi 2016 muuttaa elämämme. Jännittävää! Ihanaa uutta vuotta myös kaikille muille :D
Ihanaa että ultrassa kaikki oli edelleen hyvin! Mäkin aikanaan lupasin että raskausaikana en sitten valita mistään jos vaan raskaaksi tulen :P No, ei se lupaus myöskään ihan pitänyt, vaikka alkuvaiheen vuotojen lisäksi ei mitään kovin hankalia oireita ole vielä ollut. Mutta työviikot kyllä välillä kävi raskaaksi kun etenkin ensimmäisellä kolmanneksella oli hirveää väsymystä ja muutenkin stressasi vuodot ja jatkuuko raskaus. Minulla ei onneksi enää ole päivystysvelvotetta ja vaikka muuten mielelläni etupäivystäisin edelleen niin en nyt ihan alkuraskauden jälkeen ole enää viitsinyt. Keskiraskaudessa varmaan on helpompaa pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa mutta kannattaa kyllä kuunnella kroppaansa ja tarvittaessa pyrkiä eroon päivystyksistä, vaikka lääkäreillä työmoraali on välillä vähän liiankin hyvä. Hyvää UV ja onnea odotukseen :)
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta! En usko että päivystyksistä eroon pääseminen olisi täysin mahdotonta, mutta toisaalta en haluaisi olla liian pitkään niitä tekemättäkään, kun tuntuu että sitä menee niin äkkiä ruosteeseen ;) Ja palkkakin kyllä alenisi roimasti, jos en päivystäisi... Teen tällä hetkellä itse meidän päivystyslistat, joten onhan minulla siinä suhteessa kuitenkin aika paljon mahdollisuuksia vaikuttaa työmäärään :)
VastaaPoista