perjantai 5. kesäkuuta 2015

Malttamaton

Tosi monella blogikaverilla on tällä hetkellä piinapäivät menossa. En malttaisi odottaa, että pääsen taas itsekin piinailemaan :) Ultra jo maanantaina, jännittävää! Tänään olen päivystysvapaalla eikä viikonloppuna ole töitä, sen sijaan paljon mukavaa ohjelmaa, joten aika menee varmasti nopeasti. Eikös se nyt ole niin, että lääkkeellisessä kierrossa siirtopäivä päätetään ultran perusteella? Vai olenko väärässä?

Yllättävän hyvin olen sietänyt estrogeenihoitoa. Tänään on taas laastarinvaihtopäivä. Oikeastaan en ole huomannut mitään selviä oireita. Rinnat ovat mahdolllisesti epätavallisen arat kierron vaiheeseen nähden, mutta ei muuta. Mieliala oli tässä parina päivänä ikävän levoton, mutta sen panen kyllä monen pientä stressiä aiheuttavan seikan piikkiin. 

Tiedän kyllä, että jos nyt oikein rupeaisin miettimään tosiasioita, niin saisin kyllä mieleni surulliseksi ja siihen liiankin tuttuun miksi-juuri-meidän-piti-saada-lapsettomuus-vaivoiksemme-moodiin. On kuitenkin niin paljon helpompi elää, jos pystyn ajattelemaan, että lapsettomuus on vain osa muuten enimmäkseen hienoa elämääni, kuin jos lapsettomuus määrittelisi sen kokonaan. 

Oikein pahoina hetkinä minun on kuitenkin hyvin vaikea nähdä itseni juuri muuna kuin lapsettomana.  Hallitseva tunne on silloin hirvittävä epäreiluuden kokemus, mutta mieltä kalvaa myös kysymys, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän surun?

Onneksi näitä pahoja hetkiä ei tule kovin usein. Ja TÄMÄ hetki ei onneksi ole sellainen. Kunhan tässä lämpimikseni kirjoittelen ;) Olen päättänyt, että tämän tekstin julkaistuani en enää ajattele lapsettomuutta tänään :) Sen sijaan on paljon muuta tekemistä, pitäisi siivota, leipoa marjapiirakka, siivota jyrsijöiden häkki ym.

Ihanaa viikonloppua!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Puhelu klinikalle

Soitin klinikalle kertoakseni vuodon alkamisesta, ja samalla kyselin muutamasta mieltä askarruttavasta asiasta. 

Primaspan jatkuu entisellään, vaikka käytänkin Klexanea. Taukokiertoa ei hoitajan mukaan tarvitse pitää lääkkeelliseen kiertoon tehtyjen PAS:ien välillä, olettaen, että S-hCG on aivan matala. Käytännössä se käy minun kohdallani niin, että jos veritesti on negatiivinen, niin Estradot-hoito loppuu, ja se aloitetaan uudelleen sitten kun vuoto alkaa. Jos taas hCG on edes hieman koholla, niin Estradot jatkuu joko siihen asti että kemiallinen raskaus varmistuu tai raskausviikolle 10-12 silloin jos raskaus alkaa. Kemiallisen raskauden jälkeen seuraava PAS voidaan tehdä sitten kun hCG on normaalistunut (eli kai käytännössä vasta tauokierron jälkeen?).

Nykyisellä aikataululla kaksi peräkkäistä PAS:ia taitaa silti olla mahdottomuus, koska klinikan kesäloma osuu juuri silloin, kun toinen siirto pitäisi tehdä. Näin olen laskeskellut. Toivon tietysti, ettei neljättä siirtoa enää edes tarvittaisi :) Tämän kierron siirto tapahtuu hyvin todennäköisesti juhannusviikolla. Ultraan voisin mennä kp 11 eli viikon päästä maanantaina, jos se vain ultraavalle osapuolelle sopii ;)

Vaikka aina pitäisikin toivoa parasta, niin olemme kuitenkin jo hieman pohtineet, mitä teemme sitten jos/kun raskaus ei edelleenkään olisi elokuussa alkanut. Silloin saisimme nimittäin olla jo yhteydessä sairaalan klinikkaan julkisen puolen hoidoista. Onpa aika mennyt nopeasti. Tottahan oletuksena oli, ettemme tarvitsisi julkisen puolen hoitoja lainkaan, mutta nyt on yhtäkkiä puoli vuotta ja pian kolme PAS:ia hujahtanut ohi tuosta noin vain.

Luulisin, että meidän ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä poliklinikalle joka tapauksessa. Todennäköisesti joudumme vielä odottamaan jonkun aikaa ennen kuin hoitoja voidaan aloittaa. Lisäksi on edessä hoitopaikan vaihto, koska muistaakseni meidän sairaanhoitopiirimme ostaa lapsettomuushoitopalvelut Ovumiasta. Sittenhän meillä on vielä alkioita jäljellä pakkasessa. Kai ne nyt kannattaisi "käyttää loppuun", vaikkeivät mitään huippuyksilöitä olekaan (kolme 2-soluista, jos seuraavaksi siirretään 4-soluinen)???

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnellinen

Sisälläni tuntuu kuin odottavaista hyrinää ja lämpöä, kun mietin että ehkä saan olla pian raskaana. Tuntuu, että elämä on muutenkin niin hienoa. Tein lyhyen työpäivän eilen kymmenestä puoli yhteen, sitten teimme miehen kanssa pihahommia kauniissa säässä (miten ihana puutarhasta tuleekaan, kun kiveys tulee valmiiksi!), mies kävi tekemässä viikon ruokaostokset ja osti minulle kukkia, vaikka sain niitä hääpäivänämmekin noin viikko sitten <3 Sitten äitini tuli pikavisiitille lähinnä katsomaan puutarhahommien edistymistä, mutta päädyimmeksi juttelemaan vaikka mistä noin parin tunnin ajaksi. 

Perjantaina vietimme mukavan illan siskoni, siskon mieheni ja yhden hyvän ystävämme kanssa. Siskontyttö oli tietysti myös mukana, liikkuu jo aika vikkelästi kahdella jalalla :) Tänään minulla on vapaa päivä, mies tosin on töissä. Olen jo puuhastellut kaikenlaista kotona. Mikäs sen mukavampaa. Usein mieleen tulee hienoja kokemuksia matkalta. Kävin juuri läpi valokuvia ja hörpin tässä kirjoittaessani japanilaista teetä :) On silti ihanaa olla kotona. Tämä on juuri se paikka, jossa minun kuuluu ollakin.

On niin paljon, mistä olen kiitollinen. Mieheni ja muu perheeni, Vilma ja muut lemmikit, ystäväni, ammattini ja työpaikkani, kotitalomme, harrastukseni. Se, että minulla on omat ajatukseni, että olen juuri tämä ihminen, joka olen. Että kohta on kesä. Että minulla on hyvä kirja kesken. Että lähden pian kävelylenkille Vilman kanssa. Että pihalla on niin kauniin värisiä tulppaaneja.

Ehkä hormonihoito voi tuoda tullessaan myös positiivisia tunteita :) Oloni on vain tällä hetkellä niin tyyni. Fyysisellä puolella en ole ainakaan vielä huomannut mitään kovin erityistä. Alavatsa on turvoksissa ja painellen hieman arka, kuin olisi ummetusta mutta ei silti ole. Molemmista Klexane-piikeistä on jäänyt muutaman millin pistemäiset mustelmat. Mietin eilen, että jos jokaisesta pistoksesta jää tuollainen jälki, niin voisin suunnitella niistä vaikka tatuoinnin :D No ei nyt sentään.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

tiistai 26. toukokuuta 2015

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kotona!

Matka oli todella onnistunut, mutta on silti ihana olla kotona! Kevyempi työnkuva tällä viikolla helpottaa myös selvästi paluuta arkeen. Oli ihanaa saada taas nähdä Vilma <3

Sateisen sään ansiosta puutarhassa on matkamme aikana tapahtunut kaikenlaista. Keräsin tänään istutuslaatikoistani ensimmäisen salaattisadon :) Vaikka tuskailimme talven aikana moneen kertaan rusakoiden tekemiä tuhoja, niin kaikki puut ja pensaat näyttävät kuitenkin selviytyneen talvesta. Jos jokin asia saa arjessa ajatuksiani pois lapsettomuudesta, niin puutarhanhoito. Onneksi mies on samanlainen. Ehdimmekin haaveilla omasta puutarhasta monta vuotta ennen kuin vihdoinkin saimme sen. Näin keväällä voisin kuljeskella tuolla pihalla vaikka kuinka kauan ja vain katsella kaikkea mikä kasvaa.

Toivoisin tietysti, että sisällänikin kasvaisi uusi elämä. Mutta ei kasva. Tänään suru ei silti ole kovin suuri. Soitin iltapäivällä Fertinovaan, ja sain huomiseksi puhelinajan lääkärille. Tarkoituksenani on siis ehdottaa, että seuraava PAS tehtäisiin sittenkin lääkkeelliseen kiertoon. Perustautini kohdalla lääkkeelliseen kiertoon tehtävän alkionsiirron riskit liittyvät lähinnä kohonneeseen laskimotukosriskiin, jonka tosin ei pitäisi olla kovin suuri, ainakaan sen perusteella, mitä olen kollegoiden kanssa jutellut.

Lääkkeellinen kierto tuntuisi silti tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta, koska haluan päästä taas tositoimiin. Ja kyllähän gynekologit klinikallakin olivat jo tulleet siihen tulokseen, että kun nyt on kaksi PAS:ia tehty luomukiertoon ilman kemiallistakaan raskautta, niin kannattaisi kokeilla jotain uutta. Varsinkin, jos ovulaatiossani kuitenkin on jotain häikkää. Käytän sitten vaikka Klexanea alkuraskaudessa niin kauan kun lääkitys jatkuu, jos tarvis on.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Pieni päivitys reissusta

Lomaa jäljellä vielä pari päivää. Oikein ihanaa on ollut, säät ovat osuneet kohdilleen, ruoka on erinomaista ja erikoista ja olemme nähneet vaikka mitä kaunista. Eikä juuri riitoja, mitä nyt sellaista typerää kränää nälkäisenä tai kun rinkka on ollut liian kauan selässä ;) Päätimme jo ennen matkaa, että mitään kaloreita ei sitten lasketa, vaan jos jossain kojussa myydään jotain herkullisen näköistä niin sitä ostetaan :D

Eilen aamulla tuli eka ja toivottavasti ainut kokonaisvaltainen ahdistusolo, sellainen että heräsin liian aikaisin enkä enää pystynyt nukahtamaan. Huoli koski ehkä enemmän tulevaisuuden työasioita, mutta siinä samassa tuli myös lapsettomuus ja siihen liittyvät asiat. Juteltuani miehen kanssa ahdistus helpotti.

Parin päivä ajan olen kuitenkin haikeana katsellut pieniä lapsia, rakastavia vanhempia ja raskaana olevia naisia. Kurkkua on kuristanut ja silmäkulmissa kirvellyt. Miettinyt, että ymmärtävätkö nuo nykyiset tai tulevat vanhemmat, kuinka etuoikeutettuja he ovat?

Silti tunnen joka päivä kiitollisuutta kaikista niistä hyvistä asioista, joita minulla on elämässäni. Surullinen olen välillä päivittäin, mutta en onneton. Hyviä asioita on edelleenkin aivan liikaa.

Mahdollinen ovis käytettiin tehokkaasti, tosin en huomannut mitään oireita paitsi nyt valkovuodon "kuivahtamisen". Ovistestit jätin suosiolla kotiin. Tänään lienee kp 23. Hoitoja en ole hirveästi miettinyt, paitsi että seuraava siirtoajankohta saattaisi ikävästi sattua juuri kun on miehen siskon häät. Eihän ongelmaa muuten olisi, mutta häitä ei pidetä ihan naapurissa, eikä meidän ole mahdollista käydä Tampereella häitä edeltävänä perjantaina. Mietin siis, pitäisikö sittenkin ehdottaa seuraavaa PAS:ia lääkkeelliseen kiertoon? Minä kiertopäivänä lääkkeellisessä ne lääkkeet oikein aloitetaan? Heti kun kuukautiset alkaa, vai? Ja kuinka pitkään jatketaan? En todellakaan haluaisi heittää hukkaan seuraavaa kiertoa...

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Lomaa lapsettomuudesta

Terveisiä Tokiosta, jossa aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta koko päivän niin että vielä iltapimeällä tarkenee lyhyessä hihattomassa mekossa :) huomenna jatkamme kiertomatkallamme jo seuraavaan paikkaan. 

Eipä ole lapsettomuus täällä juuri mietityttänyt. Hoidot tuntuvat kaukaiselta asialta, kuin jostain toisesta elämästä täällä oudon mutta kiehtovan vieraan kulttuurin keskellä. Melkein voin unohtaa, ettei luomuraskaus käytännössä ole mahdollinen ;) Taitaapa olla kp 15...

lauantai 9. toukokuuta 2015

Lapsettomien lauantai

Olen ymmärtänyt, että monilla oli tarkoitus viettää tätä päivää jotenkin erityisesti. Itse olen tyytyväinen, että olen lähes koko päiväksi pystynyt unohtamaan koko lapsettomuuden. Se ei ole ollut kovin vaikeaa, kun huomenna on edessä lento Japaniin :)

Mutta tällaiset teemapäivät ovat hyviä juuri siitä syystä, että niiden avulla voidaan lisätä suuren yleisön tietoutta vähemmän tunnetuista asioista, kuten nyt lapsettomuudesta. Mutta sen sijoittaminen juuri ennen äitienpäivää tuntuu jotenkin ikävältä. 

Äitienpäivästä puheen ollen, niin miksi facebook jo äitienpäivää edeltävällä viikolla täyttyy kaikenlaisista äitiaiheisista postauksista? Ärsyttää. Yksi postaus liittyi siihen, että miten äideille pitää osoittaa rakkautta arjessa pienillä teoilla. Tämän kommentin yhteydessä tosin oli linkki hienoon kuvasarjaan, joka kyllä mielestäni kuvaa selvästi lapsettoman pariskunnan arkea, eikä lapsiperheen. Ihania kuiva, käykäähän katsomassa <3

perjantai 8. toukokuuta 2015

Selvyyttä asioihin (ja pieni ärsytys)

Soittelin eilen heti aamusta klinikalle Letrozolista. Tuttu hoitaja sanoi heti, että jospa nyt puhuisin lääkärin kanssa, kun hän on tuossa vapaana. Vihdoinkin suoraa kommunikaatiota ;) Selitin lääkärille, että mielestäni on aika hassua ajatella, etten ovuloisi spontaanisti. Lääkäri tarkisti tietoni, ja myönsi, että onhan se ainakin jos edellistä kiertoa katsoo. Mutta olivat kuulemma halunneet "kokeilla jotain", ja kun lääkkeellinen kierto ei ole minulle paras vaihtoehto, niin oli päädytty Letrozoliin. 

Aivan hyvinhän ovulaatiossani voi ollakin jotain pientä häikkää, koska yleensä se tulee aika myöhään, vaikka follikkelit kasvavatkin hyvin. Tästä syystä siis Letrozol. Eikä siinä mitään. Olen valmis tekemään (melkein) mitä tahansa, jotta raskaus alkaisi. Yhden ylimääräisen pillerin popsiminen muutamana päivänä on pikku juttu. Eihän minua se itse lääkkeen syöminen aluksikaan mietityttänyt, vaan syy sen käyttöön. Mutta sain kaipaamani vastauksen ja olen tyytyväinen.

Tai no, en TÄYSIN tyytyväinen. Puhuessani lääkärin kanssa hän sanoi parikin kertaa jotain siihen tyyliin että "nämä asiathan sinä tunnetkin varmaan itse paremmin", mm. kun mietimme mahdollista Klexanen tarvetta raskauden aikana. Murr. En halua kuulla tuollaista, vaikka se ehkä olisikin totta. Monista asioista on helpompi keskustella kun olen itsekin lääkäri, mutta lapsettomuushoidoissa haluan olla potilas enkä lääkäri. Mutta pikku juttuhan tämäkin. Hieman vain ärsytti.

Yllättävän nopeasti päivät taas kuluvat. Nyt jo kp 9! En ajatellut tikuttaa ovista matkalla, mutta tietysti hyödynämme tämänkin kierron. Eihän sitä koskaan tiedä :) Kun olen luomusti raskautunut aikaisemminkin. Vielä on kaikenlaista puuhaa ennen kuin lähdemme sunnuntaina ajamaan Helsinkiin. Olen tämän päivän päivystysvapaalla, ja senhän sopii oikein hyvin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ihmetyttää

Sain tänään postia klinikalta. Lääkärin kirjeessä sanottiin näin: "Koska vaikuttaa siltä että aivan luonnon kierrolla sinulta jää ovulaatio spontaanisti tapahtumatta, niin ehdotamme että käytät seuraavassa kierrossa aromataasi-inhinbiittoria pienellä annoksella ja sitten menet ultraääneen kierron 10. päivä ja sen mukaan katsotaan jos LH-testi tulisi positiiviseksi ja saisimme siirron ajoituksen helpommaksi". Mukana oli Letrozol-resepti, jotta käyttäisi 2,5 mg x 1 kiertopäivinä 3-7.

Hmm. Miten niin ovulaatio jää spontaanisti tapahtumatta??? Eikö viime kierrossa muka kaikki viitannut siihen, että ovulaatio tapahtui? Yritin googlailla, että mitä se Letrozol oikein tekee, mutta virallisesti sitä käytetään vain rintasyövän liitännäishoitona, joten oli vähän vaikea löytää tietoa.

Jossakin blogissa sanottiin, että sitä käytetään munarakkuloiden kasvattamiseen, elikkä siis ovulaation induktioonko? Eihän minulla munarakkulasta ollut viime kierrossa puutetta, sehän oli jättimäinen jo silloin kp 12! Ja ensimmäisessä PAS:issa nähtiin siirtopäivänä selkeä keltarauhanen.

Olen hieman ymmälläni. Soitanpa siis huomenna klinikalle.

Tänään on jo kp 7. Edelleenkin tiputtelee. Ehkä se on se Primaspan. Mutta eipähän ainakaan tarvitse kärsiä kuukautisista matkalla :)

tiistai 5. toukokuuta 2015

Laboratoriosähläystä

Odotan innolla matkaa ihan sen itsensä takia, mutta myös siksi, että saan pariksi viikoksi ihan muuta ajateltavaa, kuin yleensä. Olen ajatellut näinä alkukierron päivinä yllättävän vähän lapsettomuutta. 

Eilen olin pitkästä aikaa poliklinikkakontrollissa perustautini vuoksi. Verikokeiden valossa kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini oli hieman matala, 112. Ehkä kuukautiseni ovat olleet Primaspanin takia runsaammaat kuin yleensä. Paljon hyytymiä tuli ainakin tällä kertaa, ja sellaisia "lumpsahduksia" monta kertaa, kun tuntui, että jos en heti pääse vessaan, niin tapahtuu onnettomuus ;)

Anemian vuoksi sovimme lääkärin kanssa, että menen tänään vielä uudestaan verikokeisiin jotta tarkistetaan rautavarastot. Olin aamusta syömättä ja juomatta ja töihin pyöräillessä vatsa kurni. Koska sain tietää uusista labroista vasta eilen, en enää saanut varattua aikaa laboratorioon, vaan otin vuoronumeron ja jäin kiltisti odottamaan. Odotusta kesti noin 45 minuuttia, minkä jälkeen sain kuulla, ettei mitään lähetettä ollutkaan. Sain odottaa näytteenottohuoneen ulkopuolella noin 10 minuuttia, minkä jälkeen minulle kerrottiin, että kokeet määrännyt lääkäri ei ollut tullut vielä töihin, joten näytteitä ei voitaisikaan ottaa.

Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt pitkästä odotusajasta, kun tiesin että minua odottaa omalla osastollani paljon työtä. Kun sitten selvisi, että olin odottanut ihan turhaan, meinasin ruveta itkemään, kun olin niin vihainen. Nälkäkin oli. Onneksi en sentään suuttunut laboratoriohenkilökunnalle, eihän se heidän vikansa ollut. Mutta koko työpäivä oli tästä ikävästä sattumuksesta johtuen kiireinen, kun en päässyt aloittamaan töitä ajoissa. Ja huomenna joudun menemään laboratorioon uudestaan...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Liebster Award

Sain Sintturalta tällaisen blogihaasteen, kiitos! Oli kiva väsätä vatsauksia, kun sain kerrankin kirjoittaa jostain ihan muusta kuin lapsettomuudesta :)



Haasteen säännöt ovat seuraavat: Ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

Tässä saamani kysymykset ja niiden vastaukset:

1. Lempi matkakohteesi?
Kun olin lapsi, kävimme paljon Kreikassa. Sieltä on jäänyt paljon hyviä muistoja ihmisistä, hyvästä ruoasta, tunnelmasta ja yhdessäolosta.

2. Inhokki ruokasi?
Olen yrittänyt opetella syömään vuohenjuustoa, kun sitä tungetaan nykyisin kaikkialle, mutta ei onnistu. Maistuu aina vain märältä turkilta...
  
3. Mikä blogin pitämisessä on sinulle tärkeintä?
Se, että saan purkaa ajatuksiani ja tietysti vertaistuki.

4. Mikä on onnellisin tapahtuma elämässäsi?
Tosi vaikeaa valita vain yksi tapahtuma! Mielestäni elämässäni on ollut niin paljon hienoja asioita. Hääpäivä oli kyllä kokonaisvaltaisen onnellinen. Ja se hetki kun näin ultraäänessä pienen elämän alun, vaikkei raskaus päättynytkään onnellisesti.

5. Jos voisit asua missä tahansa, missä se olisi?
Haluaisin asua juuri täällä missä nyt asun :)

6. Miten suhtaudut muutoksiin ympärilläsi noin yleisesti?
Tulen levottomaksi kaikenlaisista muutoksista, myös positiivisista. Nuorempana toivoin aina, ettei mikään muuttuisi, mutta nyt vanhempana olen ymmärtänyt sen, että ilman muutosta ei ole oikein elämääkään.

7. Lempi elokuvasi?
No, onhan niitä paljon, mutta Taru sormusten herrasta-trilogian tapaan silti aina laittaa ykköseksi :) Tätä mielipidettäni värittää kyllä vahvasti teini-iässä alkanut ja edelleenkin vahvana elävä rakkauteni J.R.R. Tolkienia kohtaan :)

8. Kuka on elämäsi luottohenkilö?
Kenelle kerron ensin kaikki tärkeät tapahtumat? Kenelle soitan, jos on ongelmia tai kaipaan lohdutusta? Se riippuu vähän siitä mikä asia on kyseessä. Miehelleni tietysti usein kerron asiat ensin ihan käytännönkin syistä, mutta siskoni ja äitini ovat minulle aivan yhtä tärkeitä luottohenkilöitä. Isäni myös, mutta usein asiat kulkeutuvat hänelle äitini kautta, ja sitten käy usein niin että isä soittaakin minulle ja sitten juttelemme. Usein tuntuu siltä, että kun jokin asia painaa, niin hyvältä tuntuu vasta sitten, kun asia on käyty läpi kaikkien näiden ihmisten kanssa :)

9. Kuinka tapasitte miehenne kanssa?
Mieheni jaksaa aina naureskella tälle asialle... Olimme kuulemma tavanneet montakin kertaa opiskelijabileissä, ennen kuin "huomasin" mieheni, mutta olen sattumalta aina ollut niin kännissä etten muista näitä tapaamisia :D Joissakin juhlissa sitten aloimme jutella ja kävelimme yhdessä kotiin. Siitä se sitten lähti...  

10. Pidätkö mökkeilystä?
Periaatteessa kyllä, mutta en kestä olla mökillä yhteen menoon kuin maksimissaan viikon.

11. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Hmm... vaikea kysymys. En ainakaan mikään iso petoeläin, ehkä pieni ja mukavuudenhaluinen koira, kuten tuo meidän Vilma :)

Tässä minun kysymykseni, haastan Iinan :)

1. Paras lukemasi kirja?
2. Mikä on mielestäsi paras vuodenaika?
3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?
4. Lempileivonnaisesi?
5. Miten vietät mieluimmin vapaapäivää?
6. Meri vai järvi? Perustelut :)
7. Lempiaineesi koulussa?
8. Onko sinulla ja miehelläsi jotain yhteistä harrastusta? Jos ei niin mikä on oma lempiharrastuksesi?
9. Mitä syöt normaalisti aamupalaksi?
10. Lempikarkkisi?
11. Oletteko jo miettinyt valmiiksi nimiä tuleville lapsille? Ei tarvitse paljastaa itse nimiä, jos niitä on :)

perjantai 1. toukokuuta 2015

Elämä jatkuu

Veritestissä hCG oli tasan 1. Eli ei siis mitään epäilyksiä mistään. Vuoto taisi alkaa oikein kunnolla vasta tänään. Taidan laskea eilisen kp ykköseksi. Soitin klinikalle eilen, ja sovimme, että saan postissa kotiin seuraavan siirron hoitokaavion. Toivoin itse, että voitaisiin yrittää vielä luomukiertoon siirtoa. Mutta jos lääkäri katsoo lääkkeellisen kierron parhaaksi vaihtoehdoksi, niin mennään sillä sitten. Käsittääkseni lääkitys aloitetaan heti kierron alussa, vai?

Vielä yksi (lyhyt) työviikko ennen matkaa! Olen päivystysvapaalla sekä maanantaina että perjantaina :) Hienoja asioita on siis luvassa. Minun pitää vain yrittää niellä pettymys siitä, etten ole edellenkään raskaana. Kun vuodenvaihteessa aloimme suunnittelemaan matkaa, olin varma (taas kerran), että toukokuussa olen varmasti jo raskaana. Miten hienoa olisikaan ollut juhlistaa sitä tällä reissulla.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

pp12 = kp1

Näinhän se sitten meni. Tuhlasin aamulla NELJÄKYMMENTÄVIISI euroa veritestiin. Sen testin tulosta en vielä tiedä, mutta tein myös aamulla tikkutestin, joka oli negatiivinen (mutta en silti voinut olla menemättä myös veritestiin). 

Puoliltapäivin alkoi tuhruttelu. En silti ole mitenkään hirveän pettynyt. Olin surrut epäonnistumista jo etukäteen, ja sitä paitsi olen hieman pökerryksissä eräästä mahdollisesti mullistavasta asiasta, joka liittyy työhöni (en vielä tiedä, onko kyseessä hyvä vai huono asia, sillä se vaatii pohtimista).

Mutta mutta. Veritestin tuloksen saan huomenna. Tavallaan on helpotus, että vuoto alkoi jo nyt, koska sitten voin ohittaa mahdollisen hyvin heikon positiivisen veritestituloksen olankohautuksella. 

Joopa joo. Kyllä minä vielä raskaaksi tulen. Ja ehkä saamme vielä lapsenkin. Haluaisin kyllä monta lasta. Tuleekohan jokaisen saaminen olemaan näin vaikeaa? Tulisi edes se yksi. Nyt sitten itkettää. Miksi, miksi, miksi ei meille tule lasta???

Mieheni kysyi eilen adoptiosta. Että olenhan periaatteessa siihen valmis. Vastasin, että johan tästä on puhuttu, että kyllä adoptoidaan, jos se on se viimeinen keino saada lapsia. Mies kuulemma vain halusi kuulla varmistuksen, kun oli muuten paha mieli. 

Tekee kipeää nähdä, miten kovasti mieskin aina pettyy huonoista uutisista. Ja miten ihanasti hän osaa olla kummityttömme kanssa. Miten hieno isä hänestä tulisi. Ja kyllä minustakin tulisi ihan hyvä äiti. 

tiistai 28. huhtikuuta 2015

pp11: Ei vieläkään mitään

Olen jo vahvasti sitä mieltä, ettei tämäkään siirto onnistunut. Ei ole mitään tuntemuksia. On lievästi sanottuna masentunut olo. Eilen varsinkin, kun päivä ei muutenkaan ollut onnistunut. Moni asia harmitti ja ärsytti ja itkin varmaan kolme-neljä kertaa yhteensä. Enimmäkseen suretti se, että miksi emme vain voisi saada lapsia kohtalaisen helposti, niin kuin suurin osa ihmisistä. Yritetään muutama kuukausi, odotetaan yhdeksän kuukautta ja sitten ollaan oikea perhe. 

Mutta ei. Meillä on vain koira ja liian iso talo. Eihän se ole oikea perhe. Nuo yläkerran huoneiden riemunkirjavat tapetit muistuttavat minua joka kerta kun ne näen, että olemme lapsettomia. Tekisi mieli repiä ne seinältä ja laittaa tilalle jotain ihan muuta. Näin siinä sitten käy, kun kehtaa etukäteen tapetoida huoneita lapsille. Niitä lapsia ei sitten ehkä tulekaan.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

pp8: Aika rientää

Miten onkaan jo pp8? Selvisin tästä viikosta kunnialla, vaikka stressasinkin aluksi, kun oli niin paljon järjesteltävää ja ohjelmaa. Ensi viikkokaan ei ole aivan tavallinen, kun on vappu ja muuta erityistä loppuviikosta. Ja sen viikon jälkeen vielä yksi viikko ja sitten lähdemme jo Japaniin...! Mihin tämä aika onkaan mennyt?

Hoitorintamalla olen ehkä jo hiljaa hyväksynyt, ettei tämäkään siirto tuota tulosta. Tai mistä sen nyt vielä tietää. Mutta ajattelin, etten lähde tässä kierrossa ylitulkitsemaan oireita. Mm. sitä iänikuista paineentunnetta vatsassa, joka ei koskaan tarkoita mitään. Joko minulla on selviä oireita tai sitten ei. No tällä hetkellä ei ole. Mutta ei se maailmaa kaada. Ehkä vain vähän horjuttaa yleistä uskoa tulevaisuuteen. Mutta ei se tätä viikonloppua pilaa.

Seuraava siirto olisi kesäkuussa, jos nyt silloin hoitoja tehdään. Meidän klinikka on kiinni vain muutaman viikon heinäkuussa. Seuraava kierto jää ainakin väliin matkan vuoksi. Toivoisin, että voisimme vielä yrittää luomukiertoon siirtämistä.

Yllättävän pian se elokuukin tulee. Silloin, kun pitäisi olla yhteydessä naistentautien poliklinikkaan, jos edelleen tarvitsemme hoitoja. Marraskuussa ajattelin, että no emme varmasti enää siinä vaiheessa tarvitse. Nyt se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Eihän ennen sitä ehdi tehdä kuin maksimissaan kaksi siirtoa! Kai me sitten kuitenkin käytämme loppuun nämä nykyiset alkiot.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

pp5: Epäilyksen aavistus

Ei, en epäile että olisin raskaana, vaan päinvastoin. Piinapäivä nro 5 tänään, eli eihän tässä mitään hätää vielä pitäisi olla, vaikkein mitään tuntemuksia ole, mutta silti. Taas olen alkanut ajattelemaan pessimistisesti. Ei fiilis vielä mitenkään hirveän huono ole. Mutta epäilen, että ihan muutaman päivän sisällä (jos mitään oireita ei tule) tämä tunne vahvistuu. Ja sitten tulee pettymys. 

Tosin keksin pari hyvääkin asiaa, joita epäonnistumisesta seuraisi: Japanissa ei tarvitsisi vahtia syömisiään, ja vappunakin voisin juoda miten paljon huvittaa :) Aina pitää yrittää löytää kolikolta myös toinen puoli.

Mutta vielä näitä ikäviä juttuja. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että kesällä on kahdet häät, yhdet miehen ja toiset minun suvussani. Hirvittää jo, että miten pian niitä vauvauutisia alkaakaan juhlien jälkeen tulemaan. Kyseessä on siis kaksi vielä lapsetonta pariskuntaa. Eikö meille kaikella kohtuudella pitäisi suoda oikeus kertoa ne seuraavat vauvauutiset?!? Suututtaa jo etukäteen. Murr ja höh. 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

pp3: Tyypillinen maanantai

Maanantait eivät yleensä ole mukavia päiviä. Töissä on tavallisesti hieman kaoottinen tilanne, kuten myös tänään, kun tuntui että kaikki asiat olivat levällään viikonlopun jäjiltä. Positiivista oli se, että esimies lupasi järjestää perjantaista sairauslomapäivän, eli sellaisen "poissa omalla ilmoituksella" :D

Piinailurintamalle ei kuulu vielä mitään kertomisen arvoista. Paitsi että testipäivä on kyllä todella PIAN. Juuri nyt tuntuu siltä että se tulee melkeinpä liian pian. Huomenna pistän Gonapeptylin. Onneksi se on esitäytetty ruisku (Pregnylin kanssa oli kyllä vähän säätämistä). Täytyy laittaa puhelimeen muistutus, etten vain unohda piikkiä. 

Gonapeptylin hankkiminen apteekista ei ollut ihan helppoa. Ensimmäisessä apteekissa se oli loppu, mutta sanoivat että voivat tilata tiistaiksi. Farmaseutti soitti kuitenkin toiseen apteekkiin, ja heiltä lääkettä löytyi. No, tämä toinen apteekki ehti kuitenkin mennä kiinni ennen kuin ehdimme sinne, joten kokeilimme vielä kolmatta paikkaa. Sieltäkin sanottiin ensin, ettei lääkettä ole, mutta onneksi farmaseutti tarkisti vielä koneelta, ja kävi ilmi että heillä kyllä olikin yksi avattu seitsemän ruiskun pakkaus. Sain kuin sainkin lääkkeeni :)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

pp2: Tekemisentäyteinen päivä

Tänään ei olekaan ollut juuri aikaa piinailla. Toki alkio käy mielessä välillä, mutta enimmäkseen positiivisessa mielessä, jospa tällä kertaa... :) Aamupäivällä olimme messuilla, sitten Plantagenissa ostamassa kaikenlaista puutarhaan, sen jälkeen uimahallissa, äänestämässä, puutarhahommissa ja nyt katsomme vaalivalvojaisia telkusta. 

Ensi viikko hieman jännittää. On paljon kaikenlaista ohjelmaa, saa nähdä miten kaikki saadaan sujumaan yhteen. Ja testipäiväkin on jo niin pian, vain yhdeksän kokonaista päivää jäljellä! Iiik. 

Perjantaina menen pitkästä aikaa kontrolliverikokeisiin, joissa en ole ollut puoleen vuoteen. Tämäkin vähän jännittää, vaikka en usko, että labroissa mitään erityistä ilmenee. En todellakaan haluaisi, että perustautini aktivoituminen tulisi vielä sotkemaan asioita... Mutta uskon kyllä kaiken olevan hyvin, kun mitään oireita ei ole.

Hienoa alkavaa viikkoa teille kaikille! 

perjantai 17. huhtikuuta 2015

2. PAS

Toinen alkio on nyt turvallisesti kohdussa :) Tällä kertaa sulatettiin toinen 5-soluinen, ja se selvisi sulatuksesta ehjin nahoin ja kaikki solut tallella. Luokitus oli taas 3, mutta gyne (tällä kertaa se  toinen, jolla kävimme klinikan ensikäynnillä, viimeksi oli eri) sanoi että se oli oikein hyvän näköinen. Kysyin siitä jakautumisesta (jota alkio ei siis vielä ollut jatkanut), ja tämän gynen mielestä se että alkio olisi ehtinyt jakautua näin lyhyessä ajassa, olisi lähinnä epänormaalia.

Itse siirto meni taas nopeasti, mutta tällä kertaa se oli hieman epämukavampi toimenpide. Rakkoni oli halkeamaisillaan, ja silloin tuntuu tosi mukavalta, kun joku painaa kovaa ultraäänianturilla :) Katetrin laitto kirveli hieman, mutta meni kuitenkin ihan helposti sisään. Pikkaisen ruskeaa tuhrua tuli heti siirron jälkeen, mitä ei tullut viimeksi.

Lääkityskin on nyt hieman erilainen. Huomenna aloitan Lugesteronit ja Primaspan jatkuu myös tuttuun tapaan. Prednisolon-annoskin on taas viiden päivän ajan sen 30 mg/vrk, MUTTA tämä toinen gyne sanoi, että minun pitää sitten laskea annos 10 mg/vrk ja jatkaa sillä testiin asti. Viimeksi laskin suoraan tavalliseen 5 mg:n päiväannokseeni. En usko, että kortisoniannoksella on niin suurta väliä, kun gynetkin tuntuvat olevan asiasta hieman eri mieltä. On varmaakin niin, että aiheesta ei vain ole olemassa riittävästi hyvälaatuista tutkimusta, joten kukin saa sitten hieman soveltaa virallisten suositusten puuttuessa...

Lääkitys on siinäkin suhteessa erilainen, että tällä kertaa pistän Gonapeptyliä tiistaina eli 21.4. Se on se päivä, kun alkion kiinnittyminen teoriassa tapahtuu, ja Gonapeptyl kai sitten tukee sitä (?). En tiedä, miksei sitä käytetty ekassa PAS:issa.

Testipäivä on jo 29.4. eli pp12. Veritesti siis. Kysyin gyneltä, että voinko tehdä kotitestinkin, ja kyllä sekin sopi, mutta suositteli kuitenkin veritestiä, kun se on herkempi, ja saadaan tietysti myös tarkempi raskaushormonin määrä. Jos olisi jotain epäselvyyksiä. 

Tuo pp12 on hirmu pian! Jo ensi-ensi viikon keskiviikkona! Kotitestin tekisin kyllä pari päivää myöhemmin, jos nyt siihen päätyisin.

En ihan pidä tuosta veritestiin menosta. Edelliset kokemukseni siitä eivät ole mukavat. Kemiallisen yhteydessä viime keväänä ensimmäinen arvo näytti 4+ viikolla hieman yli 100, mikä nyt ei sinänsä vielä sano mitään, mutta kuinka jännittävää olikaan odotella kontrollinäytteen tulosta, ja sitten tuli suuri pettymys kun arvo olikin laskenut. Tuntuisi lisäksi tuhlaukselta maksaa verikokeesta, jos minulla ei vaikka olisi mitään raskausoireita. Korkeintaan sillä voisi sitten varmistua vaikka uusi kemiallinen raskaus. Toisaalta, ehkä olisi mukavaa tietää, että alkio on jatkanut jakautumistaan kohdussa, mutta kiinnittyminen ei sitten onnistunutkaan.

Saa nyt nähdä, mitä teen. Huimaava ajatus, että ehkä jo alle kahden viikon päästä saatan tehdä positiivisen raskaustestin :) Oireitahan tulisi varmasti jo paljon aiemmin. Tiedän, että jauhan aina näistä oireista, minä ja minun suuri kokemukseni raskaana olemisesta ;) Mutta kun en pääse mihinkään siitä, että molemmilla kerroilla oireiden ilmaantuminen ja hCG:n nousu on ollut hyvin johdonmukaista. Siinä vaiheessa kun vatsatuntemukset alkavat, tikussa ei vielä näy mitään, mutta nännien arkuus ilmaantuu siinä vaiheessa, kun testissä jo näkyy selvä viiva.  Jännittävää nähdä, pitävätkö nämä huomioni paikkansa myös seuraavalla kerralla.

Muistin muuten juuri äsken, että viimeksi tikkuun tuli sitä JOTAIN. En kyllä kuitenkaan pitäisi sitä kemiallisena, niin epämääräistä se oli. Mutta tällä kertaa en aio testata etukäteen. Tai no sen näkee sitten ;) Nyt ei kun piinailemaan!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Onnellinen

Eilisen vastapainoksi oli tänään monella tapaa hieno päivä. 

Aamupäivä oli kuitenkin hermoja raastava: Soitin heti klinikan avautuessa hoitajalle, ja kerroin eilisestä iltapäiväplussasta. Odotin takaisinsoittoa ehkä parin tunnin sisällä, mutta mitään ei kuulunut. Ennen lounasta huomasin, että kivikautinen karvalakkimalli-Nokiani oli ilmeisesti viimein heittänyt henkensä. Soitin lainapuhelimella uudestaan klinikalle. Sieltä ei kuitenkaan oltu yritetty minua vielä tavoittaa, joten odotus jatkui. 

Ruokasalissa söin lounaani lähes ajattelematta, mitä suuhuni pistin, aterimet vähän tärisivät käsissä. Vihdoin puhelin sitten soi. Mielestäni hoitaja olisi saanut kakistaa sanottavansa ulos nopeammin, koska se varovainen tyyli, jota hän käytti, enteili minulle jotain ihan muuta, kuin mikä tuomio lopulta oli: siirtoon huomenna! Olin äärimmäisen helpottunut ja harmitti, ettei lounaspöydässä ollut ketään muita asiaan vihkiytyneitä kuin mieheni, joka ymmärsi mistä syystä hymyilen niin leveästi, muut pitivät minua varmaan vähän outona :)

Iltapäivällä eilen minulle hermostunut kollega osoitti katumuksensa kehumalla minua ylitsevuotavasti ihan typeristä jutuista. "Olitpa TODELLA fiksu kun tilasit nämä tutkimukset!" ym. Kävi mainiosti anteeksipyynnöstä, mutta sanotaanko, että minä en ollut ainoa, joka naama siinä tilanteessa hieman punehtui :)

Ruokalassa minulle ennen ekaa PAS:ia ylimääräisen ultran tehnyt tuttu gyne tuli vetämään hihasta, että olenko taas ultran tarpeessa. No, sanoin kuten asia oli että ei enää tällä kertaa, mutta gyne sanoi, että hän voi hyvin tehdä minulle jatkossa tarvittavat ultrat, ettei minun tarvitse lääkäriasemalle mennä! (!!!!)

Töistä lähtiessäni leijuin pilvissä, kun en meinannut uskoa, miten paljon hyvää tämä päivä onkaan tuonut tullessaan. Mieskin sai vihdoinkin haluamansa, eli pääsi valitsemaan minulle älypuhelinta :)  Tähän asti olen siis porskuttanut kamerattomalla ja netittömällä vehkeellä, eli ihan vain PUHELIMELLA. Nyt tuossa vieressäni komeilee tuliterä ja kohtuuhintainen LG. Lyhyt tuttavuutemme ei ole antanut valituksen aiheita.

Huomenna siis Tampereelle. Juna-aikataulut ovat melko tiukat, toivottavasti menovuoro ei hirveästi myöhästy, etten joudu juoksemaan koko matkaa rautatieasemalta klinikalle. Biologi soittaa jälleen todennäköisesti vasta silloin kun olen jo tulossa Tamperetta päin. Toivottavasti tulee hyviä uutisia. Toisaalta olen tämän asian suhteen ihan levollinen, kun pakkasessa kuitenkin on vielä alkiota mistä ottaa.

Ovulaatio-oireet ovat olleet tosi selkeät. Pistely ja jomotus vasemmassa munasarjassa tuntui selvemmin kuin muistan koskaan ennen tunteneeni. Nännit ovat arat, mikä kyllä liittyy enemmän juuri LH-piikkiin kuin itse ovulaatioon, mutta selkeä merkki sekin, että jotain tapahtuu. Mutta olihan sen follikkelin tietysti jo aikakin puhjeta, kun oli jo ihan täysikasvuinen.

Ihme juttu, että taas (jos hyvin käy) alkaa piinapäivien laskeminen. Ja miten peräkkäiset päivät voivat olla kuin yö ja päivä. Ja miten hienoa elämä joskus onkaan (ja anteeksi niille, joilla on tänään ollut vähemmän hyvä päivä, tämä kirjoitukseni varmaankin ärsyttää teitä ihan hirveästi).

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kp 12 ja suuri yllätys

Tänään on ollut todella huono päivä töissä. Sain haukut vanhemmalta kollegalta mielestäni ihan syyttä, ja loukkaannuin niin että edelleenkin mieltä kirvelee. Hukkasin parhaan kynäni. Sekä sairaalan parkkitalo että parkkipaikka olivat aivan täynnä. Päätä särkee. Työpaikkaruokalassa ei ollut hyvää ruokaa.

Sitten se ultra, jossa näkyi jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Vasemmassa munasarjassa oli jättisuuri follikkeli, suurimmalta mitaltaan 25 mm, pienin mitta 18 mm ja keskiarvo noin 22 mm. Ja tänäänhän on siis vasta kp 12. Missä ihmeen välissä tuo on sinne kasvanut??? Gynekologin mukaan follikkeli oli tosi pinkeän oloinen, eli juuri puhkeamaisillaan. Ja aamun ovistesti oli NEGATIIVINEN. Kohdun limakalvo oli muuten 8.9 mm.

Klinikan hoitaja ei oikein sanonut tähän juuta eikä jaata. Toisteli vain että tämä kierto menikin vähän eri lailla kuin edellinen. No niinpä meni. Kysyin monta kertaa, että mitenkäs sen siirron käy, jos ovisplussa tulee vasta huomenna. Tai jo tänään iltapäivällä. Mutta ei se suostunut sanomaan mitään, ei kai halunnut antaa turhia toiveita. Antoi vain ohjeeksi että jatkan testien tekoa, ja soitan joka tapauksessa klinikalle huomenna aamulla sitten kun olen testannut. Mutta minusta tuntui, että hoitaja oli sitä mieltä, että peli on tämän kierron osalta jo menetetty, vaikkei sanonutkaan sitä suoraan.

Lopputyöpäivän harmitti moni asia. Se että siirto ehkä peruuntuu. Se ettei hoitaja antanut minulle niitä tietoja joita olisin kaivannut. Se etten sittenkin mennut ultraan jo kp 10, jotta tämä nopea follikkelin kasvu olisi tullut ilmi aiemmin ja siihen oltaisiin ehkä voitu varautua. Se että jos tässä kierrossa ei päästä siirtoon, niin sitten menee kaksi kuukautta hukkaan, toinen matkan takia. 

Ja sitten tämä ilkeä kollega. Luulin että olimme jo ihan hyvissä tuttavallisissa väleissä, ja sitten tapahtuu näin. Itkin töissä tätä epäreiluutta parille kollegalle. Tiedän, että ilkeys johtui hirveästä stressistä, mutta silti se sattui ja kovaa.

Onneksi esimiehen taholta tuli sentään kannustusta, kun hän soitti ja kysyi missä hoitojen suhteen mennään. Sanoin että viime aikoina ovat asiat menneet hieman pieleen, ja silloin esimies sanoi, että tukee kyllä täysillä meidän pyrkimyksiämme ja että laitetaan vain kaikki tarvittavat poissaolot sopimaan (vaikka meillä on juuri nyt tosi tiukka tilanne, kun erikoistuvia lääkäreitä on meidän klinikassa liian vähän). Ja sanoi vielä, että nyt pitäisi vain yrittää välttää stressiä, kun sehän ei ainakaan auta raskautumista.

Kun tulin kotiin, tein tietysti päivän toisen ovulaatiotestin. Ja sehän oli positiivinen! Nyt jännitän tässä kovasti, että tuleeko siirtoa vai ei. Loogisestihan sen pitäisi olla mahdollista perjantaina, koska viimeksi pistin Pregnylin tiistaina, ovisplussa tuli keskiviikkona ja siirto oli perjantaina. Nyt on siis tavallaan sama tilanne. Jos siirto kuitenkin toteutuisi, niin tämä päivä olikin paljon parempi kuin miltä se ensin näytti. Huomennahan se selviää, kun soitan klinikalle.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kp 11

Aloitin ovistestailun jo eilen, varmuuden vuoksi :) Ei ole näyttänyt vielä mitään. Valkovuoto alkaa olla runsastumaan päin. Veikkaisin, että ovisplussa tulee aikaisintaan torstaina, mikä ei tietysti ole kovin hyvä vaihtoehto, kun meidän klinikkamme ei ole viikonloppuisin auki. Perjantai tai joku päivä siitä eteenpäin olisi optimaalinen. Veikkaan perjantaita, vaikka se olisikin aikaisemmin kuin yleensä. Mutta kun tuo valkovuoto on mitä on :) Huomenna menen ultraan. Jännittävää nähdä mitä sieltä löytyy!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Luottavainen olo

Eilisen jälkeen olen taas ollut positiivisella mielellä. Tuntuu, että totta kai me vielä saamme lapsen ja useammankin, ei ole mitään syytä miksi emme saisi. Vaikka siinä voikin vielä hetki kestää. Tämä hieno kevätsääkin saa niin hyvälle tuulelle. Ihanaa lauantaita teille kaikille!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Alkioista

Eilen en millään ehtinyt soittaa klinikalle kuin vasta kolmen jälkeen, ja silloin ei puhelimeen enää vastattu. Minun oli siis tarkoitus kysellä alkioiden luokituksesta. Eilen, kun pyöräilin illalla takaisin töihin päivystämään, mietin niin kovasti alkiota ja olin vihainen siksi etten joko ole taaskaan hoksannut kysellä asioita tarpeeksi tai sitten niitä astioita ei haluta kertoa meille totuudenmukaisesti, että lähdin huomaamattani pyöräilemään ihan eri reittiä kuin yleensä käytän. Odotin malttamattomana aamua, että saisin vihdoinkin asioihin selvyyttä.

Kotiin päästyäni kirjoitin ylös paperille kaikki asiat, joista halusin kysyä, ja sitten soitin. Tuttu hoitaja kertoi, että suurin osa siirretyistä alkiosta on 3-luokkaa (joka siis on huonompi kuin 1- tai 2-luokan alkiot, joista käytetään myös sitä top-alkio nimitystä). Tämä oli minulle ihan uutta. Olin kyllä siinä uskossa, että suunnilleen kaikki siirrettävät alkiot ovat 1- tai 2-luokkaa, ja sitten on näitä kurjia tapauksia, kuten me, jolloin on pakko siirtää pre-roskiskamaa :) En ihan tiedä, uskonko hoitajaa vai en. Mutta kertoi se, että 4-luokan alkioistakin on alkanut raskauksia, vaikka ei niitä kai juuri siirretä.

Sittenhän mietin myös, että miksi siirrettiin juuri tämä alkio. No, ilmeisesti se valinta ei ole yhtä tarkka kuin tuoresiirrossa. Hoitajan puheiden perusteella kuulosti siltä, että pakkasesta vain otetaan joku alkio ja jos se selviää, niin se siirretään. Mutta kai niiden nyt pitää tietää, missä oljessa mikäkin alkio on??? Ettei nyt meidän kohdallamme esimerkiksi olisi otettu ekaan siirtoon niitä 2-soluisia, joilta ei todellakaan voi odottaa mitään ihmeitä? Hmm. 

Hoitaja kyllä sanoi, että voisin puhua asiasta biologin kanssa, mutta sanoin, että eiköhän tämä riitä tältä erää. Kysyn sitten ennen seuraavaa siirtoa. Tämä keskustelu riitti rauhoittamaan mieleni aika hyvin.

Oho, nyt onkin jo kp 7! Kuukautiset tulivat ja menivät. Kylläpäs aika sittenkin rientää. Keskiviikkona ultra, ja silloin alan myös tehdä ovulaatiotestejä. Ihanaa, odotan jo innolla, että pääsen taas tositoimiin :) Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti päästäisiin myös tällä kertaa siirtoon asti... Ja ehkä vielä pidemmälle!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Seuraava PAS ja alkioiden luokituksesta

Töissä oli paaaljon tekemistä tänään, kuten yleensä aina pyhien jälkeen, kun osastot pullistelevat potilaista ja lisää tulee ovista ja ikkunoista. Selvisin kuitenkin kunnialla. JA ehdin soittaa klinikalle.

Hoitaja tietysti pahoitteli, ettei tullut plussaa. Jos olisin soittanut muutama päivä sitten, olisin voinut vaikka ruveta itkemäänkin. Mutta tällä kertaa pokka piti. 

Sovimme alustavasti samanlaisesta kaavasta kuin viimeksi, eli siirto luomukiertoon, Primaspanit jo menevät ja Prednisolonin nostan isompaan annokseen siirtopäivänä. Ultra olisi tällä kertaa kp12. Pyysin itse myöhempää ajankohtaa. Hoitaja sanoi, että jos kuitenkin varmuudeksi alan testaamaan sitten jo ultrapäivän aamuna. Tietysti aloitan valkovuodon tarkan seuraamisen jo aiemmin. Tällä konstilla ei ole vielä yksikään ovis mennyt sivu suun. Ultraan menen ensi viikon keskiviikkona. Aika on keskellä päivää, joten saa nähdä miten pääsen lähtemään töistä...

Kun hoitaja kävi läpi edellisen PAS:in lomaketta, niin hän sanoi ikään kuin ohimennen, että se siirretty alkiohan oli 3-luokan alkio. Tätä minulle ei ollut kerrottu aikaisemmin, enkä nytkään sitten hoksannut kysyä, miten se tarkkaan ottaen merkitsee (huomasin kyllä kaavaketta tarkemmin katsoessani, että kyllähän siinä sanotaan että siirretty 3-luokan alkio). Aion kyllä kysyä seuraavan kerran, kun soitan klinikalle, kun asia jäi nyt vaivaamaan.

Eikös 3-luokan alkio ole aika huonolaatuinen, vai? Miksi sitten päätettiin siirtää juuri tämä alkio? Vai onko niin että se luokka voi vaihtua sulatuksen jälkeen? Vai ovatko kaikki meidän alkiot niin huonoja, että tämä oli kuitenkin se paras? Aika hämäävää, kun biologi kuitenkin sanoi ennen siirtoa, että alkio on "ihan hyvännäköinen". Toki se ei ehtinyt ruveta jakautumaan ennen siirtoa, minkä kuvittelisi laskevan luokitusta. Valaiskaapaa minulle hieman tätä asiaa, jos tiedätte jotain. Tuli pikkaisen ikävä olo, sellainen tunne että meiltä salataan asiota. Eikö voisi vain sanoa suoraan, että kaikki alkionne ovat ihan paskoja, jos näin on? Yksi PAS maksaa kuitenkin sen 700-800 euroa...

Tänään on taas sellainen päivä, että kaikki harmittaa. Miksi tämä on näin hemmetin vaikeaa?

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kp 1!

Kuten otsikko sanoo, tänään minulla on paljon iloitsemisen aihetta! Pelkäsin, että saatan joutua odottamaan kuukautisia vaikka viikon tai enemmäkin, mutta ei. Vaikka vuodon alkaminen sinetöikin ekan PAS:in epäonnistumisen, niin eipähän tarvitse enää jäädä jumittamaan tähän vanhaan kiertoon. 

Pian onkin taas seuraavan siirron aika. Soitan klinikalle tiistaina. Ultra olisi sitten varmaankin 13.4. eli kp 10, jos mennään samalla kaavalla kuin viimeksi. Toisaalta oli ajatellut itse ehdottaa, että ultra olisi päivän tai pari myöhemmin, kun ovisplussa ei ole koskaan tullut aiemmin kuin kp 12, ja äärimmäisen harvoin ennen kp 14. Ettei minun tarvitsisi käydä ultrassa taas kahta kertaa...

Pian lähdemme vanhempieni luokse pääsiäisenviettooon. Sinne tulevat myös siskon perhe ja veli tyttöystävineen. Pieni siskontyttöni kasvaa ihan silmissä ja oppii koko ajan uusia asioita. On ihmeellistä, miten ne kaikki siskoni raskaudenaikaiset pelkoni ovat osoittautuneet vääriksi. Etten osaisi rakastaa lasta, tuntisin koko ajan katkeruutta jne. koska suren omaa lapsettomuuttamme. Mutta ei. On mahtavaa, että saan olla yksi lapsen "luottoaikuisista", ja minun sylini kelpaa joskus jopa paremmin kuin äidin :)

Hyvää pääsiäistä!


perjantai 3. huhtikuuta 2015

pp14: Testipäivä

Raskaustesti näytti negatiivista. Ei siis mikään yllätys. Ja maailma pyörii edelleen :) En ottanut tätä mitenkään raskaasti. Tein testin ja menin uudestaan nukkumaan. Mutta kun nyt vertailen sunnuntain ja tämän päivän testiä, niin siinä sunnuntain testissä on kyllä se haalea, haalea viiva, jota uudessa testissä ei näy. Että jotain minimaalista kiinnittymisyritystä on ehkä ollut. Se loduttaa hieman. Ehkä alkio kuitenkin jatkoi jakautumistaan sisälläni.

Tänään on meillä siivouspäivä ja sitten illaksi menemme siskon perheen luokse. En epäile lainkaan, etteikö tästä vielä tule ihan hyvä päivä. Kun vuoto vielä alkaisi, niin olisin tosi tyytyväinen :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

pp13: Testipäivä huomenna

Tietysti olin haaveillut tästä päivästä siihen malliin, että minulla on raskausoireita ja huomenna tekisin sen kuuluisan testin, joka varmistaisi sen minkä jo tiedän: että olen raskaana. No, näin ei tällä kertaa käynyt. Toki se testi on vielä tekemättä, mutta mikään ei viittaa siihen, että olisin raskaana. On vain pakko niellä tämä pettymys ja suunnata ajatukset seuraavaan PAS:iin. Toivon pikaista kuukautisten alkamista.

Mitäs olette muuten mieltä tällaisesta: Eilen aprillipäivänä eräs tuttavani ilmoitti facebookissa olevansa raskaana. Postaus ehti jo saada monta onnittelukommenttia, kun tämä henkilö sitten ilmoitti, että aprillipilaahan se vain oli. Tällä kyseisellä perheellä on jo lapsia aiemmasta, eikä niiden saamisessa ole tietääkseni ollut ongelman häivääkään, joten tämän tuttavan mielestä valheellinen raskausuutinen oli varmasti tosi hyvä vitsi. Mutta kun lastensaanti on osalle meistä tosi vaikeaa ja jopa mahdotonta, niin tuntuu kurjalta että joku vähättelee asiaa näin. Minä ainakin hieman loukkaannuin. Ymmärrän tietysti, että jos ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta, niin asiaa ei ajattele samalla tavalla kuin lapsettomuuden kokenut.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

pp12: Rauhallinen päivä

Päivystysvapaalla olen, ja ei ole mitään erityistä pakollista hommaa, joten olen ottanut tosi rauhallisesti, järjestellyt kotia ja muuta. Rinnat alkavat pikkuhiljaa kipeytyä, liittynee kuukautisten lähestymiseen. Eivät kyllä vielä yhtään tunnu miltä yleensä tuntuvat jo noin viikko ennen vuodon alkua (=tosi arat). Mutta mikäs näihin hoitoihin liittyvä on tähän asti sujunut normaalisti? Raskausoireita ei ole. Enää pari päivää Lugesteroneja, ja sitten pääsen niistäkin, toivottavasti vain pariksi viikoksi tietenkin. Ei se kuitenkaan ole ollut ihan niin sottaista puuhaa, kuin kuvittelin :) Huomenna vielä töitä ja sitten neljän päivän pääsiäisloma ilman päivystyksiä, ihanaa!!!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

pp11: Ajatukset jo tulevassa

Niinpä niin. Elämä on palannut radalleen. Arki vie mukanaan niin, etten ehdi liikaa murehtia. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että perjantaina tikkuun ei ilmesty kuin yksi viiva, ja jo ruvennut miettimään seuraavaa alkionsiirtoa. 

Toivottavasti vain kuukautiset tällä kertaa alkaisivat ajallaan... Teroluteja kyllä löytyy varastosta, jos niitä tarvitaan, kun pienin pakkaus on 30 kpl. Lugesteroneja on riittävästi myös seuraavaa PAS:ia varten (kun alun perin ostin niitä tuoresiirtoa varten, jolloin annos olisi ollut tuplasti isompi), ja jos Pregnylia tarvitaan, niin sitäkin on yksi annos jääkaapissa :D Eli olen täysin valmistautunut :) Seuraavakin PAS on siis tarkoitus tehdä luomukiertoon.

Eilen oli töissä aika rankka päivä, ei työmäärällisesti niinkään, mutta kun aamulla oli niin luovuttajafiilis ja monessa välissä itketti. Se oli se tuttu epäreiluuden tunne. Miksi lasten saaminen on toisille niin helppoa, mutta ei meille? 

Tänään nuo ajatukset ovat taas painuneet taka-alalle. Töissä oli mukavaa. Veimme Vilman rokotettavaksi, ja se meni oikein hyvin. Japanin-matkaan ei ole enää kuin viisi ja puoli viikkoa! 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

pp10: Nega vissiin...

No niin, aamupissasta testattu. Pregcheck näyttää edelleen jotain, mutta ei se kyllä mitenkään vahvistunut ole. Taitaa olla joku viivanpaikka. RFSU:n testissä en hyvällä tahdollakaan näe mitään. Toki olen pettynyt. Ei teksi ollenkaan mieli lähteä töihin. Voisin maata koko päivän peiton alla. Hämmästynyt en ole. Näinhän tämän ilmeisesti kuuluukin mennä...

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

pp9: Tikusta asiaa

Kävimme miehen kanssa uimahallissa, ja siinä rataa edestakaisin kauhoessani ehdin pohtia asioita. Että olenko nyt taas tehnyt jotain tyhmää (ei olisi ensimmäinen kerta). Toisaalta unohdin koko testiasian välillä kokonaan. Mies ei edelleenkään tiedä, eikä kukaan mukaan, paitsi te, lukijani :) Niin ihanaa kun voin purkaa sydäntäni täällä blogissa, kiitos <3

Mutta mitä olenkaan mennyt tekemään?!? Miksi testasin tänään? Jos/kun testi huomenna ei näytä enää mitään, niin sitten onkin taas maailmanlopun tunnelmat. No, harmistus varmaan ehtii laantua pääsiäislomaksi...

Kun tulimme sieltä uimahallista kotiin, tarkistin heti testitikun. Kyllä ihmeessä siinä edelleenkin on viiva. Mutta jos se onkin vain viivanpaikka? Tai roskishaamu? Käyttämäni testi on Pregcheck, joista on sekä hyvää että pahaa sanottavaa. Roskishaamuja ovat näyttäneet joskus, mutta muuten toimineet ihan hyvin. Osa teistä saattaa muistaa tämän tilanteen viime elokuulta. Jos nyt vertaan siihen testiin, niin tämä on ihan eri juttu nyt. Siinä ON viiva. Äsken tihrustelin sitä varmaan sadannnen kerran pöytälampun varjostimen alla.

Mutta jos se onkin viivanpaikka? Tai roskishaamu? Ei, kun se viiva tuli testiajan sisällä. Mutta se viivanpaikka... Tulen ihan hulluksi tätä menoa. Ostin tänään kaksi tuplapakkausta testejä, yhden Pregcheckin ja yhden RFSU:n. Ne pääsevätkin tositoimiin huomenna. Jaiks.

Faktat: Tikussa haamu. Vatsassa oireita. Piste. Palaan asiaan huomenna.

pp9: Ex tempore-testaus

Olin päättänyt, etten testaa etukäteen. Aamulla, kun heräsin, minulla ei ollut vielä ajatustakaan testaamisesta. Mutta sitten kuitenkin pissasin purkkiin. 

Tulos: MIELESTÄNI TIKUSSA ON HAAMU. Minulla on tosi vilkas mielikuvitus, ja tapaan nähdä viivoja siellä missä niitä ei ole, mutta tämä on eri juttu. Kyllä siinä on jotain. Ihan varmasti. Valokuvassa se ei tule näkymään, joten en edes yritä.

Mieheni ei tiedä testaamisesta, enkä aio kertoa vielä, koska en halua antaa hänelle turhia toiveita, kun olen koko ajan ollut itse niin pessimistinen ja toivon mukaan hänellä ei ole tällä hetkellä liian suuria odotuksia. Minä olen siis se joka petyn, jos petyn.

Oireista voisin sanoa sen, että koko eilispäivän ja tänään vatsassa on tuntunut painetta ja minulla on myös ollut lievää pahoinvoinnin tunnetta. Koko siskoni perhe on ollut vatsataudissa, ja olen puolittain odottanut, koska mekin saamme oireita, mutta niitä ei ole tullut. Silti on tämä vatsatuntemus. Rinnoissa ei tunnu mitään. Toisaalta olen ollut aiempien kertojen perusteella havaitsevinani, että nännit tulevat aroiksi vasta sitten, kun testissä näkyy selvästi kaksi viivaa.

Olen käännellyt ja väännellyt tikkua kaikissa valoissa ja olosuhteissa. Kyllä siinä on jotain. Ei auta kuin odottaa. Testaisinko uudestaan jo huomenna vai vasta parin päivän päästä? Tämä testi ei edes ollut ihan aamupissasta, koska kävin vessassa yhdeksän aikaan ja menin sitten vielä nukkumaan ja tein testin parin tunnin päästä.

Hemmetti. Minun tuurillani seuraava testi on niin selvä negatiivinen kuin olla ja voi.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

pp7: Toistenkin suru

Kuluisipa aika nopeammin... toisaalta se voisi myös kulkea hitaammin. Ettei koskaan tulisi eteen uutta surua. Ihmettelette ehkä, miksi olen näin hirveän negatiivinen tämän ekan siirron suhteen. Niin  ihmettelen itsekin. Kun selvisi, että siirto vihdoin toteutuu, olin onneni kukkuloilla. Että vihdoinkin tapahtuu jotain. Mutta ihminen ei tunnetusti tyydy siihen mitä saa, vaan aina on saatava lisää. Nyt ei riitäkään enää se, että päästiin siirtoon, vaan haluan tietysti sen päävoiton.

Harmittaa se, että oman suruni lisäksi stressaan pajon myös siitä, miten mieheni ja muut läheiseni suhtautuvat, jos emme vieläkään onnistu. Tiedän, että koko perheeni toivoo hartaasti, että tulisin vihdoinkin raskaaksi, ja juuri siis meidän itsemme takia, koska he tietävät miten kovasti me sitä toivomme ja miten raskas taival tämä on välillä ollut. 

Mutta oman pettymykseni lisäksi kannan myös heidän pettymyksensä, vaikkei minun pitäisikään. Minulla vain on taipumus ruveta lohduttamaan muita silloin kun itse kaipaisin eniten lohdutusta. Että "hyvinhän tässä menee, ei minulla ole hätää", vaikka oikeasti ei mene niin hyvin. Ei näin sentään ole suinkaan aina, osaan kyllä näyttää tunteeni ja yleensä niin teenkin, mutta liian helposti lipsahdan sellaiselle "muidensuojelemisvaihteelle". Toisaalta se auttaa usein laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

pp7 tänään. Pitäisikö tässä vaiheessa jo olla jotain oireita?!? Oloni on ihan normaali, lukuunottamatta pientä turvotusta, jota voi olla normaalistikin missä kierron vaiheessa tahansa. Ja ehkä pikkasen välillä tuntuu jotain alavatsalla. En aio testata ennen ensi perjantaita, niin olen päättänyt. Jos ei ilmaannu jotain oireita...

Melkein vapaa viikonloppu edessä, huomenna vain muutama tunti töitä aamusta :) Kivaa tekemistä on myös luvassa. Ja ensi viikolla vain neljä työpäivää, sitten neljä päivää vapaata, ihanaa! Testipäivään ei ole kuin seitsemän yötä. Minun on vaikea kuvitella, että sinä aikana tapahtuisi jotain mullistavaa...

tiistai 24. maaliskuuta 2015

pp4: Aikaa piinailuun

Aamun esitykseni meni mielestäni oikein hyvin. Aika mahtava fiilis :) Jälkeenpäin takki oli ihan tyhjä, mutta sain kuitenkin päivän muut työt kunnialla tehtyä. 

Nyt onkin sitten aikaa piinailuun... En tiedä onko se hyvä vai huono asia, huono ehkä enimmäkseen. Jos on aikaa piinailla niin on myös aikaa haaveilla ja toivoa ja tehdä muuta sellaista, joka on pahasta, jos ei halua pettyä hirvittävästi (ja pilata koko pääsiäislomaa). 

Enää kymmenen päivää viralliseen The Testipäivään. Rinnoissa ei mitään arkuutta. Alavatsalle kuvittelen tuntemuksia, mutta johtuvat kyllä ainakin osittain Lugesteronien laitosta, kun kohdunnapukkani on niin herkkä että jos vähän hipaisee niin alkaa pieni jomotus :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

pp3: Miksi nyt muka tärppäisi?

Edelleenkin on ihan sellainen olo, ettei VARMASTI tule plussaa tästä siirrosta. En ole varma, mistä tämä fiilis johtuu, koska eihän vielä mitään oireitakaan pitäisi olla (?). Mutta näen itseni tulevina päivinä odottamassa ja kuvittelemassa oireita, ja se on jo NIIN tuttu tunne, kun annan itselleen luvan toivoa, mutta petynkin lopulta. Miksi tilanne tällä kertaa olisi erilainen?

Mitään selviä tuntemuksia ei ole ollut, paitsi lievää lonkka/selkäjomotusta, joka mielestäni kyllä alkoi jo ennen siirtoa. Alavatsalle saan tietty aina kuviteltua paineentunteen, jos vain tarpeeksi lujaa yritän :) Jos en olisi koskaan ollut raskaana, niin uskaltaisin todennäköisesti toivoa ihan viime metreille saakka, ilman oireitakin. Sehän tässä onkin ongelmallista, kun luulen tietäväni, mitä oireita pitäisi olla. Vaikka minulla voikin seuraavassa raskaudessa olla ihan erilaiset oireet.

Huomenna on edessä se aiemmin mainintsemani pelätty luento. Iiiik. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

pp2: Hermoilun välttäminen

Lugesteronien laitolla on hyvätkin puolensa: saan tehdä edes jotain, josta saattaa olla alkiolle hyötyä. Muutenhan tässä ei juuri pysty tekemään mitään, mikä lisäisi onnistumisen todennäköisyyttä. En ole edelleenkään ruvennut hermoilemaan (paitsi tiistain suhteen). Ehkä se tulee myöhemmin, sitten kun testipäivä lähestyy.  Hermoilun välttäminen on tietysti yksi asia, josta saattaa olla hyötyä :) Vaikka en tällä hetkellä olekaan ihan hermoraunio, ei se tarkoita sitä, että olisin yltiöpositiivinen. Oikeastaan ajattelen enemmän pessimistisesti kuin optimistisesti. Onnistuminen olisi niin upeaa, etten tiedä onko niin hieno asia mahdollinenkaan?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

pp1: Yritän ymmärtää että sisääni on laitettu alkio...

Voisiko tästä alkiosta tosiaan tulla meille vauva? Outo ajatus. Mutta sisällä kohdussani se kuitenkin on. Toivottavasti jo enempisoluisena kuin eilen :) Kävimme eilen ruokaostoksilla, ja jätin tarkoituksella halpisrakaustestit ostamatta, ja luulin ettei niitä kotonakaan ole. "Ettei tule kiustausta testata etukäteen". 

No, mitäs löysinkään kylppäristä? Kaksi halpisraskaustestiä. Hmm. Yritetäänkö minua jotenkin saattaa kiusaukseen? ;) Näiden testien lisäksi minulla on myös yksi kallis digitesti, jota en kyllä käyttäisikään hetken mielijohteesta. Sitä on säästetty jo yli vuoden päivät. Sitä hetkeä varten, kun kaksi viivaa tikussa kaipaavat sanallista varmistusta, mustaa valkoisella.

Tänään kuin kuitenkin vasta pp1, joten testaaminen ei ole mitenkään ajankohtaista vielä pitkään aikaan, mutta pystynköhän odottamaan viralliseen testipäivään?

Lugesteronit aiheuttavat sen että pikkuhousunsuojaan kertyy hammastahnan näköistä mönjää. Ehkä suurin osa kuitenkin pysyy siellä missä sen pitääkin?

Oireita ja tuntemuksia: Mitään oireita ei ole. Rinnatkaan eivät ole yhtään arat, kuten ne yleensä alkavat olemaan ovulaation jälkeen. Nänniarkuutta ei myöskään. Jaksoin valvoa eilen puoli kahteen. Olisiko kortisonin syytä/ansiota? :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Alkio matkassa

Olin odottanut jonkinlaista mullistavaa tunnetta, kun alkio vihdoinkin on sisälläni, mutta eipä sitä tullut ainakaan heti siirron jälkeen. Oli yllättävän välinpitämätön olo, kun vaeltelin rauhalliseen tahtiin klinikalta rautatieasemalle. Ehkä tilanne vain oli niin epätodellinen. Mutta siellä se nyt kuitenkin on.

Istuin junassa aamulla, kun klinikan biologi soitti, ja kertoi, että yksi alkio oli sulatettu ja selvinnyt siitä hyvin. Se oli toinen niistä 5-soluisista. En tiedä millä perusteella juuri se valittiin. En siis kuitenkaan ollut lähtenyt reissuun turhaan :)

Klinikalla kaikki kävi jouhevasti. Ensin ultrattiin, ja oikealla näkyi keltarauhanen kuten pitkin. Kohdun limakalvon paksuudeksi mitattiin 7.8 mm. Vähemmän siis kuin viimeksi, mutta ultraaja ja konehan olivat tietysti eri... Gyne nyt ei tuosta sanonut muuta kuin että kaikki kunnossa, joten ollaan sitten sitä mieltä.

Koska kyseessä oli ensimmäinen alkiosiirtoni, niin gyne laittoi ensin ulkoisen katetrin kohtuun, koska sitä saatetaan tarvita, jos kohdunkaula on mutkalla ja läpi on vaikea päästä. Se meni kuitenkin helposti sisään, joten oikeastaan sitä ei olisi tarvittukaan. Minimaalista kirvelyä tuntui, mutta muuten toimenpide oli täysin kivuton. Alkio otettiin lämpökaapista ja imettiin ruiskuun, joka päähän kiinnitettiin sisäkatetri, joka sitten työnnettiin ulkoiseen katetriin. Alkio ruiskutettiin sisään ja se oli siinä. Gyne vielä tarkisti mikroskoopilla, ettei alkio ollut jäänyt katetriin (oletan, että teki saman myös maljalle, josta alkio imettiin ruiskuun).

Alkio oli siis viisisoluinen sekä pakastettaessa että kohtuun siirrettäessä. Ei toisin sanoen ollut vielä ehtinyt jatkaa jakautumista. Tämä ei kuulemma ollut mitenkään epänormaalia, koska sulatus oli tapahtunut vain muutama tunti sitten. Soluja se ei ainakaan ollut menettänyt ja oli muutenkin hyvä näköinen. Tietysti olisi ollut rauhoittavaa kuulla, että alkio oli jatkanut jakaantumista, mutta nyt oli tilanne tällainen.

Mitään rajoituksia ei nyt ole, paitsi pitää tietysti välttää sellaista, jota ei normaalistikaan tekisi, jos saattaa olla raskaana :) Maratoonia kuulemma ei ehkä kannata juosta. Sen suhteen ei hätää ;) Lugesteronit aloitan tänään ja lääkitys jatkuu kahden viikon ajan, ja ilmeisesti lopetan lääkeet joka tapauksessa, myös jos raskaustesti on positiivinen (?). Tuo minun pitää vielä tarkistaa. Annos on 200 mg x 2, eli puolet vähemmän kuin tuoresiirrossa. Oli muuten hilkulla, että olisin unohtanut lääkityksen aloittamisen kokonaan. Onneksi päätin kirjoittaa blogia vielä näin myöhään ja muistin samalla asian.

Lääkityksistä vielä sen verran, että aspiriinia jatkan entiseen tapaan (aloitin sen kierron ensimmäisenä päivänä taas uudestaan) ja sitä on tarkoitus käyttää koko mahdollinen alkuraskaus ainakin. Loppuraskaudessa se otettaisiin mahdollisesti käytöön uudestaan. Ehkä myös Klexane tai vastaava. Prednisolonia otan 30 mg vuorokaudessa viiden päivän ajan, ja sitten se jatkuu entisellä annoksella 5 mg x 1. En viitsi ostaa näitä viittä päivää varten 20 mg:n Prednisoloneja, eli otan 5 mg:n tabletteja 6 päivässä. Se tekee yhteensä 11-12 pilleriä päivässä muiden lääkkeiden kanssa. Prednisolonit ovat tosi pahan makuisia (mutta eivät edes kortisoneista pahimpia), mutta strategiani on se, että nielaisen koko pinon kerralla :) 

Testipäivä on 3.4. eli pitkänäperjantaina. Teen ihan vain kotitestin pääsiäisen vuoksi. Onhan tämä aika ihmeellistä. Uskomatonta, että olemme päässeet tähän vaiheeseen alun hankaluuksien jälkeen! Kaksi viikkoa ei edes tunnu kovin pitkältä ajalta odottaa (saatan vielä joutua perumaan nämä sanani). 

Ja jos tällä kerralla ei onnista, niin minua lohduttaa se, että seuraava siirto voidaan tehdä heti seuraavaan omaan kiertooni. Gyne sanoi, että jos raskaus ei ala, niin vuoto alkaa yleensä kolmen päivän sisällä Lugesteronin lopettamisesta. Viimeisen Lugesteronin laitan siis 2.4. ja vuodon voisi siten kuvitella alkavan viimeistään 5.4. Seuraava siirto ehdittäisiin hyvin tehdä ennen Japanin-matkaa. Onhan ihan mukavaa sekin, että alkioita on pakkasessa vielä ne viisi. Varmasti niistä saadaan ainakin yksi siirto vielä aikaiseksi :)

Nyt saan alkaa laskea niitä piinapäiviä. Huomennako on pp1, vai miten ne lasketaan? Silloin testipäivä olisi pp14, joka kuulostaa aika tutulta, mitä olen muista blogeista lukenut. Nyt sitten Lugesteronia laittamaan... Hyvä että annos sentään on pienempi, kun olen kuullut, että lääke valuu usein tehokkaasti ulos päivän aikana ja sottaa aika lailla.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Oma viikonloppuni menee todennäköisesti pelätessä ensi tiistaita, koska silloin minun on määrää pitää töissä kohtuullisen kokoiselle yleisölle ensimmäinen oikea luentoni. En ole koskaan ollut edukseni yleisön edessä, mutta tähänkin hommaan on totuttava, kun se kuuluu työnkuvaan... No, siskoni ja mieheni ovat lupautuneet koeyleisöksi ennen tiistaita, jotta saan kuivaharjoitella :) Saisinpa luennon jo alta pois, että voisin ruveta jännittämään tätä alkionsiirtoasiaa. Tällä hetkellä luento huolettaa niin paljon, etteivät raskausasiat tunnu sen rinnalla juuri miltään, voitteko uskoa... :)

torstai 19. maaliskuuta 2015

H-hetki huomenna

Huominen ei oikeastaan jännitä juurikaan. Fertinovan hoitaja soitti vielä eilen. Mielessäni ehti käydä kaikenlaista muutaman sekunnin aikana ennen kuin vastasin puhelimeen. Eikö siirtoa voidakaan tehdä? Onko alkioille sattunut jotain? Onneksi puhelun tarkoitus oli niinkin arkinen kuin perjantain aikataulujen tarkistus. 

Hoitaja oli kuulemma kirjoittanut papereihini niin paljon (?) ettei ollut varma oliko kirjoittanut alustavaksi siirtoajaksi 14.00 vai 14.20. Tavallaan tämä puhelu oli tosi hyödyllinen, vaikka ensin sydän pomppasikin kurkkuun. Kerroin, että joudun lähtemään jo 9.20-junalla. Siihen mennessä alkioiden laatu ei ole vielä selvillä, mutta hoitaja sanoi, että olisi kumma, jos yksikään kuudesta pakkasessa olevasta alkiosta ei olisi siirtokelpoinen. Lähden siis Tamperetta päin joka tapauksessa. Tämä tieto tuntui helpottavalta.

Tein eilen aamulla vielä yhden ovulaatiotestin. Pakkohan Pregnylillä on oltava sormensa pelissä, koska välittömästi, kun pissa oli imeytynyt testiviivan kohdalle, se alkoi tummua selkeäksi viivaksi jo ennen kuin pissa oli ehtinyt kontrolliviivankaan kohdalle. Viivasta tuli tummin koskaan ovistestissä näkemäni. En sitten tiedä, olisiko LH-huippu tullut eilen ihan normaalissakin kierrossani. Eipä sillä ole nyt väliä.

Eilen iltapäivällä havahduin ovistuntemuksiin - tai ainakin luulin niin, kunnes tajusin, että kipu oli väärällä puollella, siis vasemmalla. Hieman myöhemmin tuntui kyllä kipua myös oikealla. Äsken, kun tarkistin valkovuodon, niin muutos oli todella selkeä: eilen runsasta ja kirkasta, tänään niukkaa ja täysin ei-venyvää. Eiköhän se ovis ole tapahtunut :)

Viime yönä töissä maatessani päivystyskämpän pedissä haaveilin raskaudesta. Miltä tuntuisi tehdä positiivinen testi, kertoa tärkeille ihmisille, nähdä pieni ultrassa, tehdä hankintoja vauvalle, tuntea ensimmäisiä potkuja, nähdä vatsan kasvavan. Olisipa nyt jo meidän vuoro. Miten kaipaankaan äitiyttä ja ihan omaa pientä lasta.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jospa nyt kaikki menisi putkeen...

Ovulaatiotesti ei näyttänyt plussaa vielä tänään aamullakaan, joten kävin lounastauolla gynekologian poliklinikalla ultrattavana. Oikealla näkyi edelleenkin johtofollikkelli, joka oli kooltaan yli 20,6 x 19,4 mm ja muodoltaan pyöreä, eli ei siis vielä puhjennut. Kohdun limakalvo oli 8,9 mm. Vatsaontelossa oli hieman nestettä, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ovulaatio on tapahtunut, mutta follikkelin ulkonäön perusteella sen ei olisi pitänyt vielä tapahtua. 

Kun tähän lisätään vielä se, että olen ovistestaillut negatiivista kaksi kertaa päivässä, että valkovuoto vasta enteilee ovulaatiota, että on vasta kp 14 eikä mitään ovisoireita ole ollut, niin pitää nyt sitten vain luottaa siihen, että ovis on vasta tulossa. Siltä minusta vahvasti tuntuukin. Gyne tosin oli vain varovaisen toiveikas, ei kai halunnut että pettyisin sitten pahasti, jos siirtoa ei yritetä (hän kun ei siitä itse ole päättämässä).

Klinikalla oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ovulaatio todennäköisesti on vielä edessäpäin. Sain sellaiset ohjeet, että pistän tänään Pregnylin prosessin nopeuttamiseksi ja PERJANTAINA OLISI SIIRTO!!! Uskomatonta, jos se todella toteutuu! 

Kerrankin hoksaskin myös kysellä hieman mieltä askarruttavia asioita. Alkioiden sulatus on kuulemma nopea toimenpide. Ne on pakastettu kolmessa erässä, pareittain, ja ensin sulatetaan se satsi, missä on parhaimmat alkiot. Jos ne eivät selviä sulatuksesta tai näytä muutaman tunnin seurannassa muuten pärjäilevän, niin sitten voidaan sulattaa seuraava pari. Olin kuvitellut, että sulatus olisi paljon enemmän aikaa vievä asia, mutta hyvä näin!

Solubiologi soittaa minulle perjantaina aamulla, että löytyykö siirtokelpoista alkiota vai ei. Junani Tampereelle lähtee jo kello 9.20, joten toivon mukaan siihen mennessä alkioiden tilanne on selvillä. Ostin kyllä jo liputkin, kun junavuorot näyttivät olevan täyttymässä, varsinkin minulle parhaiten sopiva paluuvuoro. Olisi kyllä tosi kurjaa saada tietää junassa matkalla Tampereelle, ettei siirtokelpoista alkiota olekaan... Toivottavasti, toivottavasti näin ei käy.

Pregnyl on nyt pistetty (olipa muuten keskittymistä vaativa homma, vaikka en ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelekään ruiskuja ja neuloja) ja tein päivän toisen ovistestinkin. Negatiivinen edelleen. Pregnyl ei hoitajan mukaan vaikuta ovistesteihin, joten jatkan niiden tekemistä mielenkiinnosta. Muuten en voi oikein tehdä mitään muuta kuin odottaa. Prednisolonin nostan 5 mg x 1:stä annokseen 10 mg x 3 perjantaina. Tuo annostelu on kyllä aika mystinen, joten yhtä hyvin voisin ottaa koko annoksen kerralla.

Suojaamatonta seksiä emme viime päivinä ole harrastaneet emmekä aiokaan tämän oviksen aikana harrastaa. En missään nimessä halua että tämän kaiken jälkeen odottaisinkin yllättäen kaksosia. Hyvin pienihän se mahdollisuus olisi, mutta kaksosraskauksiin liittyy niin paljon riskejä ja jo perussairauteni saattaa tuoda mukanaan kaikenlaisia ongelmia. Saisimmepa nyt aluksi ihan vain yhden terveen lapsen...

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ylimääräinen ultra?

Ei plussaa vieläkään. Soitin klinikalle, ja sieltä sanottiin, että jos vain mahdollista, niin voisin mennä vielä huomenna uudelleen ultraan. Tätä en ollut ollenkaan osannut odottaa. Että jos näkyisi kohtuu iso johtofollikkeli, niin siirtoa voisi joka tapauksessa suunnitella loppuviikkoon, vaikka ovisplussaa ei vielä olekaan tullut. 

Vastasin, että hieman vaikeaa on tässä vaiheessa enää varata mitään ultra-aikoja (!), varsinkin kun se pieni paikallinen lääkäriasema, jossa olen käynyt, ottaa varauksia puhelimitse vain pari tuntia iltapäivällä (ja se aika oli jo mennyt). Arvelin, että muillekin lääkäriasemille voisi olla hankala saada näin lyhyellä varoitusajalla aikaa. 

No, keksin sitten soittaa sille gynelle, jolla kävimme ihan ensimmäisellä lapsettomuuteen liittyvällä käynnillä. Onneksi hän oli töissä, ja tämä ihana ihminen lupasi, että voi ultrata minut huomenna luonastauolla. Kätevää, ei tarvitse edes poistua työpaikalta :) Hävetti hieman pyytää tällaista palvelusta, mutta en keksinyt mitään muutakaan ratkaisua ongelmaan.

Toivottavasti testi näyttäisi plussaa huomenna aamulla, jotta voin ilmoittaa kiltille kollegalleni, että hän voi nauttia luonaansa rauhassa...  

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ei vielä plussaa

Ovistestailen nyt siis jo kolmatta päivää. Ihan kuten arvelinkin, eivät testit ole vielä näyttäneet mitään. Valkovuoto on kyllä muuttunut koostumukseltaan lupaavammaksi :)

Vaikuttaisi siltä, että monet käyttävät näin PAS:ia edeltävästi ns. hymynaamatestejä, koska ne antavat niin selkeän vastauksen, mutta itselläni nuo viivatestit ovat toimineet hyvin, joten jatkan sillä linjalla. Teen nyt kaksi testiä päivässä ihan varmuuden vuoksi, koska ainakin kerran ovisplussa olisi jäänyt bongaamatta, jos en olisi tehnyt testiä myös aamulla. Minulla on kaksi 14-packia halpoja viivatestejä kylppärissä, eiköhän niiden pitäisi riittää :)

Hoitaja sanoi, että minun pitää soittaa klinikalle huomenna huolimatta siitä tuleeko plussa viikonlopun aikana vai ei. Jännittävä viikko tulossa... iik.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Ultra

Tänään on siis kp 10 ja kävin ultrattavana. Tavallisestihan ovistesti on näyttänyt minulla plussaa vasta kp 14-17, joten mietin etukäteen, että olisin voinut mennä ultraan vaikka vasta maanantainakin. Toisaalta olen tänään päivystysvapaalla, joten ajankohta oli siinä mielessä optimaalinen. 

Mitä ultrassa sitten näkyi? No, molemmin puolin löytyi aika paljon pieniä rakkuloita (ultraavan lääkärin mukaan liittyy aiempaan follikkeleiden kasvatukseen) ja oikealla yksi suuri follikkeli 12,9 x 14,4 mm. Vasemmalla oli yksi keskikokoinen 7,7 mm. Kohdun limakalvo oli 5,0-6,2 mm. Tuo limakalvo kuulostaa aika ohuelta mielestäni, mutta gynen mukaan sopii kyllä johtofollikkelin kokoon.

Hämmästyin aika lailla, kun sain Fertinovasta ohjeet aloittaa ovistestailut jo tänään! Että "ovisplussa tulee todennäköisesti viikonlopun aikana". Itse en usko tuohon pätkääkään. Mutta jos ovulaatio tapahtuu kun follikkeli on suurinpiirtein 20 mm, ja se kasvaa noin 2 mm:n päivävauhtia, niin kyllähän testin pitäisikin näyttää pian plussaa... Valkovuodon tämänhetkisen koostumuksen perusteella sanoisin kuitenkin, että plussa tulee aikaisintaan maanantaina.

Toivon sydämeni pohjasta, että olisin tällä kertaa väärässä ovisajankohtafiiliksieni kanssa. Mikäs sen hienompaa, kuin että siirtoon päästäisiin jo ensi viikolla! En vain oikein jaksa uskoa niin hyvään tuuriin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu. Mieheni tartutti minuun valitettavasti flunssan, ja eilisillasta lähtien kurkku on ollut kipeä. Yleisestikin on hieman heikko olo ja joka paikkaa kolottaa, mutta toisaalta olen nukkunut vain 2,5 tuntia, joten kaiken muun paitsi kurkkukivun laitan kyllä sen piikkiin :)
   

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kp 8 ja matkasuunnitelmia

Onpas kiva, kun saan taas laskea näitä kiertopäiviä, jotka eivät ala kolmosella tai nelosella tai viitosella :) Vuoto on loppunut ja ylihuomenna ultraan. Osuisipa ovulaatio kohdalleen, että pääsisimme siirtoon asti...

Hoito- ja työstressiä lievittää tällä hetkellä se, että varasimme juuri matkan Japaniin toukokuussa :) Olen aika innoissani!!! Japani on aina tuntunut tosi kiehtovalta maalta, kun kulttuuri on niin erilainen kuin meillä kotona. Mieheni on käynyt maassa joskus opiskeluaikoina, ja on siitä lähtien halunnut sinne uudestaan. Ajattelimme, että nythän meidän pitää matkustaa, kun vielä voimme, kun ei se sitten oikein pienten lasten kanssa onnistu samalla tavalla. 

On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Tietysti vaihtaisin matkan koska tahansa raskauteen, ja joku hoito voi jäädä väliin matkan takia, mutta eihän sitä loputtomiin voi sillä tavalla ajatella. Tuntuu, että jo nyt olen luopunut kaikenlaisesta vain siksi, että "mitä jos olen silloin jo raskaana" tai "jos tulee keskenmeno" tai muuta vastaavaa.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveria!

Tänään sain ensimmäisen blogihaasteeni Ihmemaassa-blogin kirjoittajalta Alicelta. Tarkoitus on ilahduttaa kanssabloggaajia, ja tässä Alice kyllä onnistui! Mieltäni lämmitti kovasti se että juuri minut haastettiin :) Vaikka elämäntilanteemme ovat tällä hetkellä hyvin erilaiset, kun Alice odottaa jo toista lastaan, niin hänen kokemuksensa keskenmenoista ja lapsettomuudesta ovat antaneet itselleni toivoa, että mekin vielä onnistumme. Kiitos oikein paljon Alice, virtuaalihalauksia ja kaikkea hyvää <3

Päätin haastaa eteenpäin uudehkon blogituttavani T:n, joka kirjoittaa Perheenlisäystä-blogia. T ja miehensä toivovat ensimmäistä lastaan. Tilanteemme ovat silläkin lailla samankaltaiset, että molemmilla pariskunnilla lapsettomuustutkimuksissa on todettu siitiöongelmia ja niinpä on edetty hoidoissa suoraan ICSI:iin. Ensimmäinen alkionsiirto ei valitettavasti tuonut T:lle ja miehelle plussaa, mutta uskon vakaasti, että tulevaisuus tuo esikoisen tullessaan :)


Haasteen säännöt:

  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasti bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää.
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.
  • Voi ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakavereita, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Sittenkin positiivinen postaus

Olin jo suunnitellut kirjoittavani tänään synkkäsävytteisen postauksen siitä, kun minulla eilen oli pitkästä aikaa oikein tyhjä olo lapsettomuuden vuoksi, rinnasta oikein puristi ja itketti vain. Kuinka tuntui siltä, että olen töissä ainut, jolla ei ole lapsia. Kuinka masentavaa oli toissapäivänä kuunnella parin iäkkäämmän tuttavani hehkutusta vastasyntyneistä lapsenlapsista ja kummilasten lapsista. Kuinka töissä oli stressiä ja tulevaisuus tuntui hirveän epävarmalta ja toivottomalta.

No, tänään oli muutenkin jo hieman parempi olo, mutta lounasaikaan tapahtui vielä kivempaa: kuukautiset alkoivat vihdoin ja viimein! Jopa aiemmin kuin olin odottanut, otinhan vasta tänään viimeisen Terolutin, ja olin siinä uskossa, että vuoto alkaa aikaisintaan huomenna.

Soitin klinikalle, ja ensimmäistä kertaa hoitaja muisti minut ilman että piti avata tietojani ensin, myös positiivinen asia :) Sanoi että saan varata ajan ensi viikon perjantaille, eli 13.3. Soitin heti perään paikalliselle lääkäriasemalle ja sain ultra-ajan oikealle päivälle. Olen oikein tyytyväinen nyt :) En malttaisi odottaa, että saan ruveta tekemään ovulaatiotestejä!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Jos edes yksi asia menisi suunnitellusti...

Tänään otin jo viidennen Terolut-pillerin, eli keskiviikkona on vuorossa viimeinen. Vuoto alkaa yleensä kahden päivän sisällä viimeisen tabletin ottamisesta, näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti, toivottavasti... Vaikka en kyllä hämmästyisi, jos saisin odotella vuotoa pidempään. Niin moni asia on tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menneen vikaan.

Hyperstimulaation uhka, tuoresiirron peruuntuminen, Primaspanin unohtuminen käyttöön, vain pieni määrä edes kohtuullisia alkiota verrattuna follikkeleiden määrään, "jälkivuodon" pitkittyminen, kuukautisten myöhästyminen... Mutta minkäs sille mahtaa. Eihän ensimmäiseen PAS:iin välttämättä ole niin pitkä aika. Tämän ajatuksen voimalla yritän porskuttaa eteenpäin :)