2. PAS

Toinen alkio on nyt turvallisesti kohdussa :) Tällä kertaa sulatettiin toinen 5-soluinen, ja se selvisi sulatuksesta ehjin nahoin ja kaikki solut tallella. Luokitus oli taas 3, mutta gyne (tällä kertaa se  toinen, jolla kävimme klinikan ensikäynnillä, viimeksi oli eri) sanoi että se oli oikein hyvän näköinen. Kysyin siitä jakautumisesta (jota alkio ei siis vielä ollut jatkanut), ja tämän gynen mielestä se että alkio olisi ehtinyt jakautua näin lyhyessä ajassa, olisi lähinnä epänormaalia.

Itse siirto meni taas nopeasti, mutta tällä kertaa se oli hieman epämukavampi toimenpide. Rakkoni oli halkeamaisillaan, ja silloin tuntuu tosi mukavalta, kun joku painaa kovaa ultraäänianturilla :) Katetrin laitto kirveli hieman, mutta meni kuitenkin ihan helposti sisään. Pikkaisen ruskeaa tuhrua tuli heti siirron jälkeen, mitä ei tullut viimeksi.

Lääkityskin on nyt hieman erilainen. Huomenna aloitan Lugesteronit ja Primaspan jatkuu myös tuttuun tapaan. Prednisolon-annoskin on taas viiden päivän ajan sen 30 mg/vrk, MUTTA tämä toinen gyne sanoi, että minun pitää sitten laskea annos 10 mg/vrk ja jatkaa sillä testiin asti. Viimeksi laskin suoraan tavalliseen 5 mg:n päiväannokseeni. En usko, että kortisoniannoksella on niin suurta väliä, kun gynetkin tuntuvat olevan asiasta hieman eri mieltä. On varmaakin niin, että aiheesta ei vain ole olemassa riittävästi hyvälaatuista tutkimusta, joten kukin saa sitten hieman soveltaa virallisten suositusten puuttuessa...

Lääkitys on siinäkin suhteessa erilainen, että tällä kertaa pistän Gonapeptyliä tiistaina eli 21.4. Se on se päivä, kun alkion kiinnittyminen teoriassa tapahtuu, ja Gonapeptyl kai sitten tukee sitä (?). En tiedä, miksei sitä käytetty ekassa PAS:issa.

Testipäivä on jo 29.4. eli pp12. Veritesti siis. Kysyin gyneltä, että voinko tehdä kotitestinkin, ja kyllä sekin sopi, mutta suositteli kuitenkin veritestiä, kun se on herkempi, ja saadaan tietysti myös tarkempi raskaushormonin määrä. Jos olisi jotain epäselvyyksiä. 

Tuo pp12 on hirmu pian! Jo ensi-ensi viikon keskiviikkona! Kotitestin tekisin kyllä pari päivää myöhemmin, jos nyt siihen päätyisin.

En ihan pidä tuosta veritestiin menosta. Edelliset kokemukseni siitä eivät ole mukavat. Kemiallisen yhteydessä viime keväänä ensimmäinen arvo näytti 4+ viikolla hieman yli 100, mikä nyt ei sinänsä vielä sano mitään, mutta kuinka jännittävää olikaan odotella kontrollinäytteen tulosta, ja sitten tuli suuri pettymys kun arvo olikin laskenut. Tuntuisi lisäksi tuhlaukselta maksaa verikokeesta, jos minulla ei vaikka olisi mitään raskausoireita. Korkeintaan sillä voisi sitten varmistua vaikka uusi kemiallinen raskaus. Toisaalta, ehkä olisi mukavaa tietää, että alkio on jatkanut jakautumistaan kohdussa, mutta kiinnittyminen ei sitten onnistunutkaan.

Saa nyt nähdä, mitä teen. Huimaava ajatus, että ehkä jo alle kahden viikon päästä saatan tehdä positiivisen raskaustestin :) Oireitahan tulisi varmasti jo paljon aiemmin. Tiedän, että jauhan aina näistä oireista, minä ja minun suuri kokemukseni raskaana olemisesta ;) Mutta kun en pääse mihinkään siitä, että molemmilla kerroilla oireiden ilmaantuminen ja hCG:n nousu on ollut hyvin johdonmukaista. Siinä vaiheessa kun vatsatuntemukset alkavat, tikussa ei vielä näy mitään, mutta nännien arkuus ilmaantuu siinä vaiheessa, kun testissä jo näkyy selvä viiva.  Jännittävää nähdä, pitävätkö nämä huomioni paikkansa myös seuraavalla kerralla.

Muistin muuten juuri äsken, että viimeksi tikkuun tuli sitä JOTAIN. En kyllä kuitenkaan pitäisi sitä kemiallisena, niin epämääräistä se oli. Mutta tällä kertaa en aio testata etukäteen. Tai no sen näkee sitten ;) Nyt ei kun piinailemaan!

Onnellinen

Eilisen vastapainoksi oli tänään monella tapaa hieno päivä. 

Aamupäivä oli kuitenkin hermoja raastava: Soitin heti klinikan avautuessa hoitajalle, ja kerroin eilisestä iltapäiväplussasta. Odotin takaisinsoittoa ehkä parin tunnin sisällä, mutta mitään ei kuulunut. Ennen lounasta huomasin, että kivikautinen karvalakkimalli-Nokiani oli ilmeisesti viimein heittänyt henkensä. Soitin lainapuhelimella uudestaan klinikalle. Sieltä ei kuitenkaan oltu yritetty minua vielä tavoittaa, joten odotus jatkui. 

Ruokasalissa söin lounaani lähes ajattelematta, mitä suuhuni pistin, aterimet vähän tärisivät käsissä. Vihdoin puhelin sitten soi. Mielestäni hoitaja olisi saanut kakistaa sanottavansa ulos nopeammin, koska se varovainen tyyli, jota hän käytti, enteili minulle jotain ihan muuta, kuin mikä tuomio lopulta oli: siirtoon huomenna! Olin äärimmäisen helpottunut ja harmitti, ettei lounaspöydässä ollut ketään muita asiaan vihkiytyneitä kuin mieheni, joka ymmärsi mistä syystä hymyilen niin leveästi, muut pitivät minua varmaan vähän outona :)

Iltapäivällä eilen minulle hermostunut kollega osoitti katumuksensa kehumalla minua ylitsevuotavasti ihan typeristä jutuista. "Olitpa TODELLA fiksu kun tilasit nämä tutkimukset!" ym. Kävi mainiosti anteeksipyynnöstä, mutta sanotaanko, että minä en ollut ainoa, joka naama siinä tilanteessa hieman punehtui :)

Ruokalassa minulle ennen ekaa PAS:ia ylimääräisen ultran tehnyt tuttu gyne tuli vetämään hihasta, että olenko taas ultran tarpeessa. No, sanoin kuten asia oli että ei enää tällä kertaa, mutta gyne sanoi, että hän voi hyvin tehdä minulle jatkossa tarvittavat ultrat, ettei minun tarvitse lääkäriasemalle mennä! (!!!!)

Töistä lähtiessäni leijuin pilvissä, kun en meinannut uskoa, miten paljon hyvää tämä päivä onkaan tuonut tullessaan. Mieskin sai vihdoinkin haluamansa, eli pääsi valitsemaan minulle älypuhelinta :)  Tähän asti olen siis porskuttanut kamerattomalla ja netittömällä vehkeellä, eli ihan vain PUHELIMELLA. Nyt tuossa vieressäni komeilee tuliterä ja kohtuuhintainen LG. Lyhyt tuttavuutemme ei ole antanut valituksen aiheita.

Huomenna siis Tampereelle. Juna-aikataulut ovat melko tiukat, toivottavasti menovuoro ei hirveästi myöhästy, etten joudu juoksemaan koko matkaa rautatieasemalta klinikalle. Biologi soittaa jälleen todennäköisesti vasta silloin kun olen jo tulossa Tamperetta päin. Toivottavasti tulee hyviä uutisia. Toisaalta olen tämän asian suhteen ihan levollinen, kun pakkasessa kuitenkin on vielä alkiota mistä ottaa.

Ovulaatio-oireet ovat olleet tosi selkeät. Pistely ja jomotus vasemmassa munasarjassa tuntui selvemmin kuin muistan koskaan ennen tunteneeni. Nännit ovat arat, mikä kyllä liittyy enemmän juuri LH-piikkiin kuin itse ovulaatioon, mutta selkeä merkki sekin, että jotain tapahtuu. Mutta olihan sen follikkelin tietysti jo aikakin puhjeta, kun oli jo ihan täysikasvuinen.

Ihme juttu, että taas (jos hyvin käy) alkaa piinapäivien laskeminen. Ja miten peräkkäiset päivät voivat olla kuin yö ja päivä. Ja miten hienoa elämä joskus onkaan (ja anteeksi niille, joilla on tänään ollut vähemmän hyvä päivä, tämä kirjoitukseni varmaankin ärsyttää teitä ihan hirveästi).

Kp 12 ja suuri yllätys

Tänään on ollut todella huono päivä töissä. Sain haukut vanhemmalta kollegalta mielestäni ihan syyttä, ja loukkaannuin niin että edelleenkin mieltä kirvelee. Hukkasin parhaan kynäni. Sekä sairaalan parkkitalo että parkkipaikka olivat aivan täynnä. Päätä särkee. Työpaikkaruokalassa ei ollut hyvää ruokaa.

Sitten se ultra, jossa näkyi jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Vasemmassa munasarjassa oli jättisuuri follikkeli, suurimmalta mitaltaan 25 mm, pienin mitta 18 mm ja keskiarvo noin 22 mm. Ja tänäänhän on siis vasta kp 12. Missä ihmeen välissä tuo on sinne kasvanut??? Gynekologin mukaan follikkeli oli tosi pinkeän oloinen, eli juuri puhkeamaisillaan. Ja aamun ovistesti oli NEGATIIVINEN. Kohdun limakalvo oli muuten 8.9 mm.

Klinikan hoitaja ei oikein sanonut tähän juuta eikä jaata. Toisteli vain että tämä kierto menikin vähän eri lailla kuin edellinen. No niinpä meni. Kysyin monta kertaa, että mitenkäs sen siirron käy, jos ovisplussa tulee vasta huomenna. Tai jo tänään iltapäivällä. Mutta ei se suostunut sanomaan mitään, ei kai halunnut antaa turhia toiveita. Antoi vain ohjeeksi että jatkan testien tekoa, ja soitan joka tapauksessa klinikalle huomenna aamulla sitten kun olen testannut. Mutta minusta tuntui, että hoitaja oli sitä mieltä, että peli on tämän kierron osalta jo menetetty, vaikkei sanonutkaan sitä suoraan.

Lopputyöpäivän harmitti moni asia. Se että siirto ehkä peruuntuu. Se ettei hoitaja antanut minulle niitä tietoja joita olisin kaivannut. Se etten sittenkin mennut ultraan jo kp 10, jotta tämä nopea follikkelin kasvu olisi tullut ilmi aiemmin ja siihen oltaisiin ehkä voitu varautua. Se että jos tässä kierrossa ei päästä siirtoon, niin sitten menee kaksi kuukautta hukkaan, toinen matkan takia. 

Ja sitten tämä ilkeä kollega. Luulin että olimme jo ihan hyvissä tuttavallisissa väleissä, ja sitten tapahtuu näin. Itkin töissä tätä epäreiluutta parille kollegalle. Tiedän, että ilkeys johtui hirveästä stressistä, mutta silti se sattui ja kovaa.

Onneksi esimiehen taholta tuli sentään kannustusta, kun hän soitti ja kysyi missä hoitojen suhteen mennään. Sanoin että viime aikoina ovat asiat menneet hieman pieleen, ja silloin esimies sanoi, että tukee kyllä täysillä meidän pyrkimyksiämme ja että laitetaan vain kaikki tarvittavat poissaolot sopimaan (vaikka meillä on juuri nyt tosi tiukka tilanne, kun erikoistuvia lääkäreitä on meidän klinikassa liian vähän). Ja sanoi vielä, että nyt pitäisi vain yrittää välttää stressiä, kun sehän ei ainakaan auta raskautumista.

Kun tulin kotiin, tein tietysti päivän toisen ovulaatiotestin. Ja sehän oli positiivinen! Nyt jännitän tässä kovasti, että tuleeko siirtoa vai ei. Loogisestihan sen pitäisi olla mahdollista perjantaina, koska viimeksi pistin Pregnylin tiistaina, ovisplussa tuli keskiviikkona ja siirto oli perjantaina. Nyt on siis tavallaan sama tilanne. Jos siirto kuitenkin toteutuisi, niin tämä päivä olikin paljon parempi kuin miltä se ensin näytti. Huomennahan se selviää, kun soitan klinikalle.

Kp 11

Aloitin ovistestailun jo eilen, varmuuden vuoksi :) Ei ole näyttänyt vielä mitään. Valkovuoto alkaa olla runsastumaan päin. Veikkaisin, että ovisplussa tulee aikaisintaan torstaina, mikä ei tietysti ole kovin hyvä vaihtoehto, kun meidän klinikkamme ei ole viikonloppuisin auki. Perjantai tai joku päivä siitä eteenpäin olisi optimaalinen. Veikkaan perjantaita, vaikka se olisikin aikaisemmin kuin yleensä. Mutta kun tuo valkovuoto on mitä on :) Huomenna menen ultraan. Jännittävää nähdä mitä sieltä löytyy!

Luottavainen olo

Eilisen jälkeen olen taas ollut positiivisella mielellä. Tuntuu, että totta kai me vielä saamme lapsen ja useammankin, ei ole mitään syytä miksi emme saisi. Vaikka siinä voikin vielä hetki kestää. Tämä hieno kevätsääkin saa niin hyvälle tuulelle. Ihanaa lauantaita teille kaikille!

Alkioista

Eilen en millään ehtinyt soittaa klinikalle kuin vasta kolmen jälkeen, ja silloin ei puhelimeen enää vastattu. Minun oli siis tarkoitus kysellä alkioiden luokituksesta. Eilen, kun pyöräilin illalla takaisin töihin päivystämään, mietin niin kovasti alkiota ja olin vihainen siksi etten joko ole taaskaan hoksannut kysellä asioita tarpeeksi tai sitten niitä astioita ei haluta kertoa meille totuudenmukaisesti, että lähdin huomaamattani pyöräilemään ihan eri reittiä kuin yleensä käytän. Odotin malttamattomana aamua, että saisin vihdoinkin asioihin selvyyttä.

Kotiin päästyäni kirjoitin ylös paperille kaikki asiat, joista halusin kysyä, ja sitten soitin. Tuttu hoitaja kertoi, että suurin osa siirretyistä alkiosta on 3-luokkaa (joka siis on huonompi kuin 1- tai 2-luokan alkiot, joista käytetään myös sitä top-alkio nimitystä). Tämä oli minulle ihan uutta. Olin kyllä siinä uskossa, että suunnilleen kaikki siirrettävät alkiot ovat 1- tai 2-luokkaa, ja sitten on näitä kurjia tapauksia, kuten me, jolloin on pakko siirtää pre-roskiskamaa :) En ihan tiedä, uskonko hoitajaa vai en. Mutta kertoi se, että 4-luokan alkioistakin on alkanut raskauksia, vaikka ei niitä kai juuri siirretä.

Sittenhän mietin myös, että miksi siirrettiin juuri tämä alkio. No, ilmeisesti se valinta ei ole yhtä tarkka kuin tuoresiirrossa. Hoitajan puheiden perusteella kuulosti siltä, että pakkasesta vain otetaan joku alkio ja jos se selviää, niin se siirretään. Mutta kai niiden nyt pitää tietää, missä oljessa mikäkin alkio on??? Ettei nyt meidän kohdallamme esimerkiksi olisi otettu ekaan siirtoon niitä 2-soluisia, joilta ei todellakaan voi odottaa mitään ihmeitä? Hmm. 

Hoitaja kyllä sanoi, että voisin puhua asiasta biologin kanssa, mutta sanoin, että eiköhän tämä riitä tältä erää. Kysyn sitten ennen seuraavaa siirtoa. Tämä keskustelu riitti rauhoittamaan mieleni aika hyvin.

Oho, nyt onkin jo kp 7! Kuukautiset tulivat ja menivät. Kylläpäs aika sittenkin rientää. Keskiviikkona ultra, ja silloin alan myös tehdä ovulaatiotestejä. Ihanaa, odotan jo innolla, että pääsen taas tositoimiin :) Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti päästäisiin myös tällä kertaa siirtoon asti... Ja ehkä vielä pidemmälle!

Seuraava PAS ja alkioiden luokituksesta

Töissä oli paaaljon tekemistä tänään, kuten yleensä aina pyhien jälkeen, kun osastot pullistelevat potilaista ja lisää tulee ovista ja ikkunoista. Selvisin kuitenkin kunnialla. JA ehdin soittaa klinikalle.

Hoitaja tietysti pahoitteli, ettei tullut plussaa. Jos olisin soittanut muutama päivä sitten, olisin voinut vaikka ruveta itkemäänkin. Mutta tällä kertaa pokka piti. 

Sovimme alustavasti samanlaisesta kaavasta kuin viimeksi, eli siirto luomukiertoon, Primaspanit jo menevät ja Prednisolonin nostan isompaan annokseen siirtopäivänä. Ultra olisi tällä kertaa kp12. Pyysin itse myöhempää ajankohtaa. Hoitaja sanoi, että jos kuitenkin varmuudeksi alan testaamaan sitten jo ultrapäivän aamuna. Tietysti aloitan valkovuodon tarkan seuraamisen jo aiemmin. Tällä konstilla ei ole vielä yksikään ovis mennyt sivu suun. Ultraan menen ensi viikon keskiviikkona. Aika on keskellä päivää, joten saa nähdä miten pääsen lähtemään töistä...

Kun hoitaja kävi läpi edellisen PAS:in lomaketta, niin hän sanoi ikään kuin ohimennen, että se siirretty alkiohan oli 3-luokan alkio. Tätä minulle ei ollut kerrottu aikaisemmin, enkä nytkään sitten hoksannut kysyä, miten se tarkkaan ottaen merkitsee (huomasin kyllä kaavaketta tarkemmin katsoessani, että kyllähän siinä sanotaan että siirretty 3-luokan alkio). Aion kyllä kysyä seuraavan kerran, kun soitan klinikalle, kun asia jäi nyt vaivaamaan.

Eikös 3-luokan alkio ole aika huonolaatuinen, vai? Miksi sitten päätettiin siirtää juuri tämä alkio? Vai onko niin että se luokka voi vaihtua sulatuksen jälkeen? Vai ovatko kaikki meidän alkiot niin huonoja, että tämä oli kuitenkin se paras? Aika hämäävää, kun biologi kuitenkin sanoi ennen siirtoa, että alkio on "ihan hyvännäköinen". Toki se ei ehtinyt ruveta jakautumaan ennen siirtoa, minkä kuvittelisi laskevan luokitusta. Valaiskaapaa minulle hieman tätä asiaa, jos tiedätte jotain. Tuli pikkaisen ikävä olo, sellainen tunne että meiltä salataan asiota. Eikö voisi vain sanoa suoraan, että kaikki alkionne ovat ihan paskoja, jos näin on? Yksi PAS maksaa kuitenkin sen 700-800 euroa...

Tänään on taas sellainen päivä, että kaikki harmittaa. Miksi tämä on näin hemmetin vaikeaa?

Kp 1!

Kuten otsikko sanoo, tänään minulla on paljon iloitsemisen aihetta! Pelkäsin, että saatan joutua odottamaan kuukautisia vaikka viikon tai enemmäkin, mutta ei. Vaikka vuodon alkaminen sinetöikin ekan PAS:in epäonnistumisen, niin eipähän tarvitse enää jäädä jumittamaan tähän vanhaan kiertoon. 

Pian onkin taas seuraavan siirron aika. Soitan klinikalle tiistaina. Ultra olisi sitten varmaankin 13.4. eli kp 10, jos mennään samalla kaavalla kuin viimeksi. Toisaalta oli ajatellut itse ehdottaa, että ultra olisi päivän tai pari myöhemmin, kun ovisplussa ei ole koskaan tullut aiemmin kuin kp 12, ja äärimmäisen harvoin ennen kp 14. Ettei minun tarvitsisi käydä ultrassa taas kahta kertaa...

Pian lähdemme vanhempieni luokse pääsiäisenviettooon. Sinne tulevat myös siskon perhe ja veli tyttöystävineen. Pieni siskontyttöni kasvaa ihan silmissä ja oppii koko ajan uusia asioita. On ihmeellistä, miten ne kaikki siskoni raskaudenaikaiset pelkoni ovat osoittautuneet vääriksi. Etten osaisi rakastaa lasta, tuntisin koko ajan katkeruutta jne. koska suren omaa lapsettomuuttamme. Mutta ei. On mahtavaa, että saan olla yksi lapsen "luottoaikuisista", ja minun sylini kelpaa joskus jopa paremmin kuin äidin :)

Hyvää pääsiäistä!

pp14: Testipäivä

Raskaustesti näytti negatiivista. Ei siis mikään yllätys. Ja maailma pyörii edelleen :) En ottanut tätä mitenkään raskaasti. Tein testin ja menin uudestaan nukkumaan. Mutta kun nyt vertailen sunnuntain ja tämän päivän testiä, niin siinä sunnuntain testissä on kyllä se haalea, haalea viiva, jota uudessa testissä ei näy. Että jotain minimaalista kiinnittymisyritystä on ehkä ollut. Se loduttaa hieman. Ehkä alkio kuitenkin jatkoi jakautumistaan sisälläni.

Tänään on meillä siivouspäivä ja sitten illaksi menemme siskon perheen luokse. En epäile lainkaan, etteikö tästä vielä tule ihan hyvä päivä. Kun vuoto vielä alkaisi, niin olisin tosi tyytyväinen :)

pp13: Testipäivä huomenna

Tietysti olin haaveillut tästä päivästä siihen malliin, että minulla on raskausoireita ja huomenna tekisin sen kuuluisan testin, joka varmistaisi sen minkä jo tiedän: että olen raskaana. No, näin ei tällä kertaa käynyt. Toki se testi on vielä tekemättä, mutta mikään ei viittaa siihen, että olisin raskaana. On vain pakko niellä tämä pettymys ja suunnata ajatukset seuraavaan PAS:iin. Toivon pikaista kuukautisten alkamista.

Mitäs olette muuten mieltä tällaisesta: Eilen aprillipäivänä eräs tuttavani ilmoitti facebookissa olevansa raskaana. Postaus ehti jo saada monta onnittelukommenttia, kun tämä henkilö sitten ilmoitti, että aprillipilaahan se vain oli. Tällä kyseisellä perheellä on jo lapsia aiemmasta, eikä niiden saamisessa ole tietääkseni ollut ongelman häivääkään, joten tämän tuttavan mielestä valheellinen raskausuutinen oli varmasti tosi hyvä vitsi. Mutta kun lastensaanti on osalle meistä tosi vaikeaa ja jopa mahdotonta, niin tuntuu kurjalta että joku vähättelee asiaa näin. Minä ainakin hieman loukkaannuin. Ymmärrän tietysti, että jos ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta, niin asiaa ei ajattele samalla tavalla kuin lapsettomuuden kokenut.

pp12: Rauhallinen päivä

Päivystysvapaalla olen, ja ei ole mitään erityistä pakollista hommaa, joten olen ottanut tosi rauhallisesti, järjestellyt kotia ja muuta. Rinnat alkavat pikkuhiljaa kipeytyä, liittynee kuukautisten lähestymiseen. Eivät kyllä vielä yhtään tunnu miltä yleensä tuntuvat jo noin viikko ennen vuodon alkua (=tosi arat). Mutta mikäs näihin hoitoihin liittyvä on tähän asti sujunut normaalisti? Raskausoireita ei ole. Enää pari päivää Lugesteroneja, ja sitten pääsen niistäkin, toivottavasti vain pariksi viikoksi tietenkin. Ei se kuitenkaan ole ollut ihan niin sottaista puuhaa, kuin kuvittelin :) Huomenna vielä töitä ja sitten neljän päivän pääsiäisloma ilman päivystyksiä, ihanaa!!!

pp11: Ajatukset jo tulevassa

Niinpä niin. Elämä on palannut radalleen. Arki vie mukanaan niin, etten ehdi liikaa murehtia. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että perjantaina tikkuun ei ilmesty kuin yksi viiva, ja jo ruvennut miettimään seuraavaa alkionsiirtoa. 

Toivottavasti vain kuukautiset tällä kertaa alkaisivat ajallaan... Teroluteja kyllä löytyy varastosta, jos niitä tarvitaan, kun pienin pakkaus on 30 kpl. Lugesteroneja on riittävästi myös seuraavaa PAS:ia varten (kun alun perin ostin niitä tuoresiirtoa varten, jolloin annos olisi ollut tuplasti isompi), ja jos Pregnylia tarvitaan, niin sitäkin on yksi annos jääkaapissa :D Eli olen täysin valmistautunut :) Seuraavakin PAS on siis tarkoitus tehdä luomukiertoon.

Eilen oli töissä aika rankka päivä, ei työmäärällisesti niinkään, mutta kun aamulla oli niin luovuttajafiilis ja monessa välissä itketti. Se oli se tuttu epäreiluuden tunne. Miksi lasten saaminen on toisille niin helppoa, mutta ei meille? 

Tänään nuo ajatukset ovat taas painuneet taka-alalle. Töissä oli mukavaa. Veimme Vilman rokotettavaksi, ja se meni oikein hyvin. Japanin-matkaan ei ole enää kuin viisi ja puoli viikkoa! 

pp10: Nega vissiin...

No niin, aamupissasta testattu. Pregcheck näyttää edelleen jotain, mutta ei se kyllä mitenkään vahvistunut ole. Taitaa olla joku viivanpaikka. RFSU:n testissä en hyvällä tahdollakaan näe mitään. Toki olen pettynyt. Ei teksi ollenkaan mieli lähteä töihin. Voisin maata koko päivän peiton alla. Hämmästynyt en ole. Näinhän tämän ilmeisesti kuuluukin mennä...

pp9: Tikusta asiaa

Kävimme miehen kanssa uimahallissa, ja siinä rataa edestakaisin kauhoessani ehdin pohtia asioita. Että olenko nyt taas tehnyt jotain tyhmää (ei olisi ensimmäinen kerta). Toisaalta unohdin koko testiasian välillä kokonaan. Mies ei edelleenkään tiedä, eikä kukaan mukaan, paitsi te, lukijani :) Niin ihanaa kun voin purkaa sydäntäni täällä blogissa, kiitos <3

Mutta mitä olenkaan mennyt tekemään?!? Miksi testasin tänään? Jos/kun testi huomenna ei näytä enää mitään, niin sitten onkin taas maailmanlopun tunnelmat. No, harmistus varmaan ehtii laantua pääsiäislomaksi...

Kun tulimme sieltä uimahallista kotiin, tarkistin heti testitikun. Kyllä ihmeessä siinä edelleenkin on viiva. Mutta jos se onkin vain viivanpaikka? Tai roskishaamu? Käyttämäni testi on Pregcheck, joista on sekä hyvää että pahaa sanottavaa. Roskishaamuja ovat näyttäneet joskus, mutta muuten toimineet ihan hyvin. Osa teistä saattaa muistaa tämän tilanteen viime elokuulta. Jos nyt vertaan siihen testiin, niin tämä on ihan eri juttu nyt. Siinä ON viiva. Äsken tihrustelin sitä varmaan sadannnen kerran pöytälampun varjostimen alla.

Mutta jos se onkin viivanpaikka? Tai roskishaamu? Ei, kun se viiva tuli testiajan sisällä. Mutta se viivanpaikka... Tulen ihan hulluksi tätä menoa. Ostin tänään kaksi tuplapakkausta testejä, yhden Pregcheckin ja yhden RFSU:n. Ne pääsevätkin tositoimiin huomenna. Jaiks.

Faktat: Tikussa haamu. Vatsassa oireita. Piste. Palaan asiaan huomenna.

pp9: Ex tempore-testaus

Olin päättänyt, etten testaa etukäteen. Aamulla, kun heräsin, minulla ei ollut vielä ajatustakaan testaamisesta. Mutta sitten kuitenkin pissasin purkkiin. 

Tulos: MIELESTÄNI TIKUSSA ON HAAMU. Minulla on tosi vilkas mielikuvitus, ja tapaan nähdä viivoja siellä missä niitä ei ole, mutta tämä on eri juttu. Kyllä siinä on jotain. Ihan varmasti. Valokuvassa se ei tule näkymään, joten en edes yritä.

Mieheni ei tiedä testaamisesta, enkä aio kertoa vielä, koska en halua antaa hänelle turhia toiveita, kun olen koko ajan ollut itse niin pessimistinen ja toivon mukaan hänellä ei ole tällä hetkellä liian suuria odotuksia. Minä olen siis se joka petyn, jos petyn.

Oireista voisin sanoa sen, että koko eilispäivän ja tänään vatsassa on tuntunut painetta ja minulla on myös ollut lievää pahoinvoinnin tunnetta. Koko siskoni perhe on ollut vatsataudissa, ja olen puolittain odottanut, koska mekin saamme oireita, mutta niitä ei ole tullut. Silti on tämä vatsatuntemus. Rinnoissa ei tunnu mitään. Toisaalta olen ollut aiempien kertojen perusteella havaitsevinani, että nännit tulevat aroiksi vasta sitten, kun testissä näkyy selvästi kaksi viivaa.

Olen käännellyt ja väännellyt tikkua kaikissa valoissa ja olosuhteissa. Kyllä siinä on jotain. Ei auta kuin odottaa. Testaisinko uudestaan jo huomenna vai vasta parin päivän päästä? Tämä testi ei edes ollut ihan aamupissasta, koska kävin vessassa yhdeksän aikaan ja menin sitten vielä nukkumaan ja tein testin parin tunnin päästä.

Hemmetti. Minun tuurillani seuraava testi on niin selvä negatiivinen kuin olla ja voi.

pp7: Toistenkin suru

Kuluisipa aika nopeammin... toisaalta se voisi myös kulkea hitaammin. Ettei koskaan tulisi eteen uutta surua. Ihmettelette ehkä, miksi olen näin hirveän negatiivinen tämän ekan siirron suhteen. Niin  ihmettelen itsekin. Kun selvisi, että siirto vihdoin toteutuu, olin onneni kukkuloilla. Että vihdoinkin tapahtuu jotain. Mutta ihminen ei tunnetusti tyydy siihen mitä saa, vaan aina on saatava lisää. Nyt ei riitäkään enää se, että päästiin siirtoon, vaan haluan tietysti sen päävoiton.

Harmittaa se, että oman suruni lisäksi stressaan pajon myös siitä, miten mieheni ja muut läheiseni suhtautuvat, jos emme vieläkään onnistu. Tiedän, että koko perheeni toivoo hartaasti, että tulisin vihdoinkin raskaaksi, ja juuri siis meidän itsemme takia, koska he tietävät miten kovasti me sitä toivomme ja miten raskas taival tämä on välillä ollut. 

Mutta oman pettymykseni lisäksi kannan myös heidän pettymyksensä, vaikkei minun pitäisikään. Minulla vain on taipumus ruveta lohduttamaan muita silloin kun itse kaipaisin eniten lohdutusta. Että "hyvinhän tässä menee, ei minulla ole hätää", vaikka oikeasti ei mene niin hyvin. Ei näin sentään ole suinkaan aina, osaan kyllä näyttää tunteeni ja yleensä niin teenkin, mutta liian helposti lipsahdan sellaiselle "muidensuojelemisvaihteelle". Toisaalta se auttaa usein laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

pp7 tänään. Pitäisikö tässä vaiheessa jo olla jotain oireita?!? Oloni on ihan normaali, lukuunottamatta pientä turvotusta, jota voi olla normaalistikin missä kierron vaiheessa tahansa. Ja ehkä pikkasen välillä tuntuu jotain alavatsalla. En aio testata ennen ensi perjantaita, niin olen päättänyt. Jos ei ilmaannu jotain oireita...

Melkein vapaa viikonloppu edessä, huomenna vain muutama tunti töitä aamusta :) Kivaa tekemistä on myös luvassa. Ja ensi viikolla vain neljä työpäivää, sitten neljä päivää vapaata, ihanaa! Testipäivään ei ole kuin seitsemän yötä. Minun on vaikea kuvitella, että sinä aikana tapahtuisi jotain mullistavaa...

pp4: Aikaa piinailuun

Aamun esitykseni meni mielestäni oikein hyvin. Aika mahtava fiilis :) Jälkeenpäin takki oli ihan tyhjä, mutta sain kuitenkin päivän muut työt kunnialla tehtyä. 

Nyt onkin sitten aikaa piinailuun... En tiedä onko se hyvä vai huono asia, huono ehkä enimmäkseen. Jos on aikaa piinailla niin on myös aikaa haaveilla ja toivoa ja tehdä muuta sellaista, joka on pahasta, jos ei halua pettyä hirvittävästi (ja pilata koko pääsiäislomaa). 

Enää kymmenen päivää viralliseen The Testipäivään. Rinnoissa ei mitään arkuutta. Alavatsalle kuvittelen tuntemuksia, mutta johtuvat kyllä ainakin osittain Lugesteronien laitosta, kun kohdunnapukkani on niin herkkä että jos vähän hipaisee niin alkaa pieni jomotus :)

pp3: Miksi nyt muka tärppäisi?

Edelleenkin on ihan sellainen olo, ettei VARMASTI tule plussaa tästä siirrosta. En ole varma, mistä tämä fiilis johtuu, koska eihän vielä mitään oireitakaan pitäisi olla (?). Mutta näen itseni tulevina päivinä odottamassa ja kuvittelemassa oireita, ja se on jo NIIN tuttu tunne, kun annan itselleen luvan toivoa, mutta petynkin lopulta. Miksi tilanne tällä kertaa olisi erilainen?

Mitään selviä tuntemuksia ei ole ollut, paitsi lievää lonkka/selkäjomotusta, joka mielestäni kyllä alkoi jo ennen siirtoa. Alavatsalle saan tietty aina kuviteltua paineentunteen, jos vain tarpeeksi lujaa yritän :) Jos en olisi koskaan ollut raskaana, niin uskaltaisin todennäköisesti toivoa ihan viime metreille saakka, ilman oireitakin. Sehän tässä onkin ongelmallista, kun luulen tietäväni, mitä oireita pitäisi olla. Vaikka minulla voikin seuraavassa raskaudessa olla ihan erilaiset oireet.

Huomenna on edessä se aiemmin mainintsemani pelätty luento. Iiiik. 

pp2: Hermoilun välttäminen

Lugesteronien laitolla on hyvätkin puolensa: saan tehdä edes jotain, josta saattaa olla alkiolle hyötyä. Muutenhan tässä ei juuri pysty tekemään mitään, mikä lisäisi onnistumisen todennäköisyyttä. En ole edelleenkään ruvennut hermoilemaan (paitsi tiistain suhteen). Ehkä se tulee myöhemmin, sitten kun testipäivä lähestyy.  Hermoilun välttäminen on tietysti yksi asia, josta saattaa olla hyötyä :) Vaikka en tällä hetkellä olekaan ihan hermoraunio, ei se tarkoita sitä, että olisin yltiöpositiivinen. Oikeastaan ajattelen enemmän pessimistisesti kuin optimistisesti. Onnistuminen olisi niin upeaa, etten tiedä onko niin hieno asia mahdollinenkaan?

pp1: Yritän ymmärtää että sisääni on laitettu alkio...

Voisiko tästä alkiosta tosiaan tulla meille vauva? Outo ajatus. Mutta sisällä kohdussani se kuitenkin on. Toivottavasti jo enempisoluisena kuin eilen :) Kävimme eilen ruokaostoksilla, ja jätin tarkoituksella halpisrakaustestit ostamatta, ja luulin ettei niitä kotonakaan ole. "Ettei tule kiustausta testata etukäteen". 

No, mitäs löysinkään kylppäristä? Kaksi halpisraskaustestiä. Hmm. Yritetäänkö minua jotenkin saattaa kiusaukseen? ;) Näiden testien lisäksi minulla on myös yksi kallis digitesti, jota en kyllä käyttäisikään hetken mielijohteesta. Sitä on säästetty jo yli vuoden päivät. Sitä hetkeä varten, kun kaksi viivaa tikussa kaipaavat sanallista varmistusta, mustaa valkoisella.

Tänään kuin kuitenkin vasta pp1, joten testaaminen ei ole mitenkään ajankohtaista vielä pitkään aikaan, mutta pystynköhän odottamaan viralliseen testipäivään?

Lugesteronit aiheuttavat sen että pikkuhousunsuojaan kertyy hammastahnan näköistä mönjää. Ehkä suurin osa kuitenkin pysyy siellä missä sen pitääkin?

Oireita ja tuntemuksia: Mitään oireita ei ole. Rinnatkaan eivät ole yhtään arat, kuten ne yleensä alkavat olemaan ovulaation jälkeen. Nänniarkuutta ei myöskään. Jaksoin valvoa eilen puoli kahteen. Olisiko kortisonin syytä/ansiota? :)

Alkio matkassa

Olin odottanut jonkinlaista mullistavaa tunnetta, kun alkio vihdoinkin on sisälläni, mutta eipä sitä tullut ainakaan heti siirron jälkeen. Oli yllättävän välinpitämätön olo, kun vaeltelin rauhalliseen tahtiin klinikalta rautatieasemalle. Ehkä tilanne vain oli niin epätodellinen. Mutta siellä se nyt kuitenkin on.

Istuin junassa aamulla, kun klinikan biologi soitti, ja kertoi, että yksi alkio oli sulatettu ja selvinnyt siitä hyvin. Se oli toinen niistä 5-soluisista. En tiedä millä perusteella juuri se valittiin. En siis kuitenkaan ollut lähtenyt reissuun turhaan :)

Klinikalla kaikki kävi jouhevasti. Ensin ultrattiin, ja oikealla näkyi keltarauhanen kuten pitkin. Kohdun limakalvon paksuudeksi mitattiin 7.8 mm. Vähemmän siis kuin viimeksi, mutta ultraaja ja konehan olivat tietysti eri... Gyne nyt ei tuosta sanonut muuta kuin että kaikki kunnossa, joten ollaan sitten sitä mieltä.

Koska kyseessä oli ensimmäinen alkiosiirtoni, niin gyne laittoi ensin ulkoisen katetrin kohtuun, koska sitä saatetaan tarvita, jos kohdunkaula on mutkalla ja läpi on vaikea päästä. Se meni kuitenkin helposti sisään, joten oikeastaan sitä ei olisi tarvittukaan. Minimaalista kirvelyä tuntui, mutta muuten toimenpide oli täysin kivuton. Alkio otettiin lämpökaapista ja imettiin ruiskuun, joka päähän kiinnitettiin sisäkatetri, joka sitten työnnettiin ulkoiseen katetriin. Alkio ruiskutettiin sisään ja se oli siinä. Gyne vielä tarkisti mikroskoopilla, ettei alkio ollut jäänyt katetriin (oletan, että teki saman myös maljalle, josta alkio imettiin ruiskuun).

Alkio oli siis viisisoluinen sekä pakastettaessa että kohtuun siirrettäessä. Ei toisin sanoen ollut vielä ehtinyt jatkaa jakautumista. Tämä ei kuulemma ollut mitenkään epänormaalia, koska sulatus oli tapahtunut vain muutama tunti sitten. Soluja se ei ainakaan ollut menettänyt ja oli muutenkin hyvä näköinen. Tietysti olisi ollut rauhoittavaa kuulla, että alkio oli jatkanut jakaantumista, mutta nyt oli tilanne tällainen.

Mitään rajoituksia ei nyt ole, paitsi pitää tietysti välttää sellaista, jota ei normaalistikaan tekisi, jos saattaa olla raskaana :) Maratoonia kuulemma ei ehkä kannata juosta. Sen suhteen ei hätää ;) Lugesteronit aloitan tänään ja lääkitys jatkuu kahden viikon ajan, ja ilmeisesti lopetan lääkeet joka tapauksessa, myös jos raskaustesti on positiivinen (?). Tuo minun pitää vielä tarkistaa. Annos on 200 mg x 2, eli puolet vähemmän kuin tuoresiirrossa. Oli muuten hilkulla, että olisin unohtanut lääkityksen aloittamisen kokonaan. Onneksi päätin kirjoittaa blogia vielä näin myöhään ja muistin samalla asian.

Lääkityksistä vielä sen verran, että aspiriinia jatkan entiseen tapaan (aloitin sen kierron ensimmäisenä päivänä taas uudestaan) ja sitä on tarkoitus käyttää koko mahdollinen alkuraskaus ainakin. Loppuraskaudessa se otettaisiin mahdollisesti käytöön uudestaan. Ehkä myös Klexane tai vastaava. Prednisolonia otan 30 mg vuorokaudessa viiden päivän ajan, ja sitten se jatkuu entisellä annoksella 5 mg x 1. En viitsi ostaa näitä viittä päivää varten 20 mg:n Prednisoloneja, eli otan 5 mg:n tabletteja 6 päivässä. Se tekee yhteensä 11-12 pilleriä päivässä muiden lääkkeiden kanssa. Prednisolonit ovat tosi pahan makuisia (mutta eivät edes kortisoneista pahimpia), mutta strategiani on se, että nielaisen koko pinon kerralla :) 

Testipäivä on 3.4. eli pitkänäperjantaina. Teen ihan vain kotitestin pääsiäisen vuoksi. Onhan tämä aika ihmeellistä. Uskomatonta, että olemme päässeet tähän vaiheeseen alun hankaluuksien jälkeen! Kaksi viikkoa ei edes tunnu kovin pitkältä ajalta odottaa (saatan vielä joutua perumaan nämä sanani). 

Ja jos tällä kerralla ei onnista, niin minua lohduttaa se, että seuraava siirto voidaan tehdä heti seuraavaan omaan kiertooni. Gyne sanoi, että jos raskaus ei ala, niin vuoto alkaa yleensä kolmen päivän sisällä Lugesteronin lopettamisesta. Viimeisen Lugesteronin laitan siis 2.4. ja vuodon voisi siten kuvitella alkavan viimeistään 5.4. Seuraava siirto ehdittäisiin hyvin tehdä ennen Japanin-matkaa. Onhan ihan mukavaa sekin, että alkioita on pakkasessa vielä ne viisi. Varmasti niistä saadaan ainakin yksi siirto vielä aikaiseksi :)

Nyt saan alkaa laskea niitä piinapäiviä. Huomennako on pp1, vai miten ne lasketaan? Silloin testipäivä olisi pp14, joka kuulostaa aika tutulta, mitä olen muista blogeista lukenut. Nyt sitten Lugesteronia laittamaan... Hyvä että annos sentään on pienempi, kun olen kuullut, että lääke valuu usein tehokkaasti ulos päivän aikana ja sottaa aika lailla.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Oma viikonloppuni menee todennäköisesti pelätessä ensi tiistaita, koska silloin minun on määrää pitää töissä kohtuullisen kokoiselle yleisölle ensimmäinen oikea luentoni. En ole koskaan ollut edukseni yleisön edessä, mutta tähänkin hommaan on totuttava, kun se kuuluu työnkuvaan... No, siskoni ja mieheni ovat lupautuneet koeyleisöksi ennen tiistaita, jotta saan kuivaharjoitella :) Saisinpa luennon jo alta pois, että voisin ruveta jännittämään tätä alkionsiirtoasiaa. Tällä hetkellä luento huolettaa niin paljon, etteivät raskausasiat tunnu sen rinnalla juuri miltään, voitteko uskoa... :)

H-hetki huomenna

Huominen ei oikeastaan jännitä juurikaan. Fertinovan hoitaja soitti vielä eilen. Mielessäni ehti käydä kaikenlaista muutaman sekunnin aikana ennen kuin vastasin puhelimeen. Eikö siirtoa voidakaan tehdä? Onko alkioille sattunut jotain? Onneksi puhelun tarkoitus oli niinkin arkinen kuin perjantain aikataulujen tarkistus. 

Hoitaja oli kuulemma kirjoittanut papereihini niin paljon (?) ettei ollut varma oliko kirjoittanut alustavaksi siirtoajaksi 14.00 vai 14.20. Tavallaan tämä puhelu oli tosi hyödyllinen, vaikka ensin sydän pomppasikin kurkkuun. Kerroin, että joudun lähtemään jo 9.20-junalla. Siihen mennessä alkioiden laatu ei ole vielä selvillä, mutta hoitaja sanoi, että olisi kumma, jos yksikään kuudesta pakkasessa olevasta alkiosta ei olisi siirtokelpoinen. Lähden siis Tamperetta päin joka tapauksessa. Tämä tieto tuntui helpottavalta.

Tein eilen aamulla vielä yhden ovulaatiotestin. Pakkohan Pregnylillä on oltava sormensa pelissä, koska välittömästi, kun pissa oli imeytynyt testiviivan kohdalle, se alkoi tummua selkeäksi viivaksi jo ennen kuin pissa oli ehtinyt kontrolliviivankaan kohdalle. Viivasta tuli tummin koskaan ovistestissä näkemäni. En sitten tiedä, olisiko LH-huippu tullut eilen ihan normaalissakin kierrossani. Eipä sillä ole nyt väliä.

Eilen iltapäivällä havahduin ovistuntemuksiin - tai ainakin luulin niin, kunnes tajusin, että kipu oli väärällä puollella, siis vasemmalla. Hieman myöhemmin tuntui kyllä kipua myös oikealla. Äsken, kun tarkistin valkovuodon, niin muutos oli todella selkeä: eilen runsasta ja kirkasta, tänään niukkaa ja täysin ei-venyvää. Eiköhän se ovis ole tapahtunut :)

Viime yönä töissä maatessani päivystyskämpän pedissä haaveilin raskaudesta. Miltä tuntuisi tehdä positiivinen testi, kertoa tärkeille ihmisille, nähdä pieni ultrassa, tehdä hankintoja vauvalle, tuntea ensimmäisiä potkuja, nähdä vatsan kasvavan. Olisipa nyt jo meidän vuoro. Miten kaipaankaan äitiyttä ja ihan omaa pientä lasta.

Jospa nyt kaikki menisi putkeen...

Ovulaatiotesti ei näyttänyt plussaa vielä tänään aamullakaan, joten kävin lounastauolla gynekologian poliklinikalla ultrattavana. Oikealla näkyi edelleenkin johtofollikkelli, joka oli kooltaan yli 20,6 x 19,4 mm ja muodoltaan pyöreä, eli ei siis vielä puhjennut. Kohdun limakalvo oli 8,9 mm. Vatsaontelossa oli hieman nestettä, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ovulaatio on tapahtunut, mutta follikkelin ulkonäön perusteella sen ei olisi pitänyt vielä tapahtua. 

Kun tähän lisätään vielä se, että olen ovistestaillut negatiivista kaksi kertaa päivässä, että valkovuoto vasta enteilee ovulaatiota, että on vasta kp 14 eikä mitään ovisoireita ole ollut, niin pitää nyt sitten vain luottaa siihen, että ovis on vasta tulossa. Siltä minusta vahvasti tuntuukin. Gyne tosin oli vain varovaisen toiveikas, ei kai halunnut että pettyisin sitten pahasti, jos siirtoa ei yritetä (hän kun ei siitä itse ole päättämässä).

Klinikalla oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ovulaatio todennäköisesti on vielä edessäpäin. Sain sellaiset ohjeet, että pistän tänään Pregnylin prosessin nopeuttamiseksi ja PERJANTAINA OLISI SIIRTO!!! Uskomatonta, jos se todella toteutuu! 

Kerrankin hoksaskin myös kysellä hieman mieltä askarruttavia asioita. Alkioiden sulatus on kuulemma nopea toimenpide. Ne on pakastettu kolmessa erässä, pareittain, ja ensin sulatetaan se satsi, missä on parhaimmat alkiot. Jos ne eivät selviä sulatuksesta tai näytä muutaman tunnin seurannassa muuten pärjäilevän, niin sitten voidaan sulattaa seuraava pari. Olin kuvitellut, että sulatus olisi paljon enemmän aikaa vievä asia, mutta hyvä näin!

Solubiologi soittaa minulle perjantaina aamulla, että löytyykö siirtokelpoista alkiota vai ei. Junani Tampereelle lähtee jo kello 9.20, joten toivon mukaan siihen mennessä alkioiden tilanne on selvillä. Ostin kyllä jo liputkin, kun junavuorot näyttivät olevan täyttymässä, varsinkin minulle parhaiten sopiva paluuvuoro. Olisi kyllä tosi kurjaa saada tietää junassa matkalla Tampereelle, ettei siirtokelpoista alkiota olekaan... Toivottavasti, toivottavasti näin ei käy.

Pregnyl on nyt pistetty (olipa muuten keskittymistä vaativa homma, vaikka en ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelekään ruiskuja ja neuloja) ja tein päivän toisen ovistestinkin. Negatiivinen edelleen. Pregnyl ei hoitajan mukaan vaikuta ovistesteihin, joten jatkan niiden tekemistä mielenkiinnosta. Muuten en voi oikein tehdä mitään muuta kuin odottaa. Prednisolonin nostan 5 mg x 1:stä annokseen 10 mg x 3 perjantaina. Tuo annostelu on kyllä aika mystinen, joten yhtä hyvin voisin ottaa koko annoksen kerralla.

Suojaamatonta seksiä emme viime päivinä ole harrastaneet emmekä aiokaan tämän oviksen aikana harrastaa. En missään nimessä halua että tämän kaiken jälkeen odottaisinkin yllättäen kaksosia. Hyvin pienihän se mahdollisuus olisi, mutta kaksosraskauksiin liittyy niin paljon riskejä ja jo perussairauteni saattaa tuoda mukanaan kaikenlaisia ongelmia. Saisimmepa nyt aluksi ihan vain yhden terveen lapsen...

Ylimääräinen ultra?

Ei plussaa vieläkään. Soitin klinikalle, ja sieltä sanottiin, että jos vain mahdollista, niin voisin mennä vielä huomenna uudelleen ultraan. Tätä en ollut ollenkaan osannut odottaa. Että jos näkyisi kohtuu iso johtofollikkeli, niin siirtoa voisi joka tapauksessa suunnitella loppuviikkoon, vaikka ovisplussaa ei vielä olekaan tullut. 

Vastasin, että hieman vaikeaa on tässä vaiheessa enää varata mitään ultra-aikoja (!), varsinkin kun se pieni paikallinen lääkäriasema, jossa olen käynyt, ottaa varauksia puhelimitse vain pari tuntia iltapäivällä (ja se aika oli jo mennyt). Arvelin, että muillekin lääkäriasemille voisi olla hankala saada näin lyhyellä varoitusajalla aikaa. 

No, keksin sitten soittaa sille gynelle, jolla kävimme ihan ensimmäisellä lapsettomuuteen liittyvällä käynnillä. Onneksi hän oli töissä, ja tämä ihana ihminen lupasi, että voi ultrata minut huomenna luonastauolla. Kätevää, ei tarvitse edes poistua työpaikalta :) Hävetti hieman pyytää tällaista palvelusta, mutta en keksinyt mitään muutakaan ratkaisua ongelmaan.

Toivottavasti testi näyttäisi plussaa huomenna aamulla, jotta voin ilmoittaa kiltille kollegalleni, että hän voi nauttia luonaansa rauhassa...  

Ei vielä plussaa

Ovistestailen nyt siis jo kolmatta päivää. Ihan kuten arvelinkin, eivät testit ole vielä näyttäneet mitään. Valkovuoto on kyllä muuttunut koostumukseltaan lupaavammaksi :)

Vaikuttaisi siltä, että monet käyttävät näin PAS:ia edeltävästi ns. hymynaamatestejä, koska ne antavat niin selkeän vastauksen, mutta itselläni nuo viivatestit ovat toimineet hyvin, joten jatkan sillä linjalla. Teen nyt kaksi testiä päivässä ihan varmuuden vuoksi, koska ainakin kerran ovisplussa olisi jäänyt bongaamatta, jos en olisi tehnyt testiä myös aamulla. Minulla on kaksi 14-packia halpoja viivatestejä kylppärissä, eiköhän niiden pitäisi riittää :)

Hoitaja sanoi, että minun pitää soittaa klinikalle huomenna huolimatta siitä tuleeko plussa viikonlopun aikana vai ei. Jännittävä viikko tulossa... iik.

Ultra

Tänään on siis kp 10 ja kävin ultrattavana. Tavallisestihan ovistesti on näyttänyt minulla plussaa vasta kp 14-17, joten mietin etukäteen, että olisin voinut mennä ultraan vaikka vasta maanantainakin. Toisaalta olen tänään päivystysvapaalla, joten ajankohta oli siinä mielessä optimaalinen. 

Mitä ultrassa sitten näkyi? No, molemmin puolin löytyi aika paljon pieniä rakkuloita (ultraavan lääkärin mukaan liittyy aiempaan follikkeleiden kasvatukseen) ja oikealla yksi suuri follikkeli 12,9 x 14,4 mm. Vasemmalla oli yksi keskikokoinen 7,7 mm. Kohdun limakalvo oli 5,0-6,2 mm. Tuo limakalvo kuulostaa aika ohuelta mielestäni, mutta gynen mukaan sopii kyllä johtofollikkelin kokoon.

Hämmästyin aika lailla, kun sain Fertinovasta ohjeet aloittaa ovistestailut jo tänään! Että "ovisplussa tulee todennäköisesti viikonlopun aikana". Itse en usko tuohon pätkääkään. Mutta jos ovulaatio tapahtuu kun follikkeli on suurinpiirtein 20 mm, ja se kasvaa noin 2 mm:n päivävauhtia, niin kyllähän testin pitäisikin näyttää pian plussaa... Valkovuodon tämänhetkisen koostumuksen perusteella sanoisin kuitenkin, että plussa tulee aikaisintaan maanantaina.

Toivon sydämeni pohjasta, että olisin tällä kertaa väärässä ovisajankohtafiiliksieni kanssa. Mikäs sen hienompaa, kuin että siirtoon päästäisiin jo ensi viikolla! En vain oikein jaksa uskoa niin hyvään tuuriin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu. Mieheni tartutti minuun valitettavasti flunssan, ja eilisillasta lähtien kurkku on ollut kipeä. Yleisestikin on hieman heikko olo ja joka paikkaa kolottaa, mutta toisaalta olen nukkunut vain 2,5 tuntia, joten kaiken muun paitsi kurkkukivun laitan kyllä sen piikkiin :)

   

Kp 8 ja matkasuunnitelmia

Onpas kiva, kun saan taas laskea näitä kiertopäiviä, jotka eivät ala kolmosella tai nelosella tai viitosella :) Vuoto on loppunut ja ylihuomenna ultraan. Osuisipa ovulaatio kohdalleen, että pääsisimme siirtoon asti...

Hoito- ja työstressiä lievittää tällä hetkellä se, että varasimme juuri matkan Japaniin toukokuussa :) Olen aika innoissani!!! Japani on aina tuntunut tosi kiehtovalta maalta, kun kulttuuri on niin erilainen kuin meillä kotona. Mieheni on käynyt maassa joskus opiskeluaikoina, ja on siitä lähtien halunnut sinne uudestaan. Ajattelimme, että nythän meidän pitää matkustaa, kun vielä voimme, kun ei se sitten oikein pienten lasten kanssa onnistu samalla tavalla. 

On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Tietysti vaihtaisin matkan koska tahansa raskauteen, ja joku hoito voi jäädä väliin matkan takia, mutta eihän sitä loputtomiin voi sillä tavalla ajatella. Tuntuu, että jo nyt olen luopunut kaikenlaisesta vain siksi, että "mitä jos olen silloin jo raskaana" tai "jos tulee keskenmeno" tai muuta vastaavaa.

Ilahduta bloggaajakaveria!

Tänään sain ensimmäisen blogihaasteeni Ihmemaassa-blogin kirjoittajalta Alicelta. Tarkoitus on ilahduttaa kanssabloggaajia, ja tässä Alice kyllä onnistui! Mieltäni lämmitti kovasti se että juuri minut haastettiin :) Vaikka elämäntilanteemme ovat tällä hetkellä hyvin erilaiset, kun Alice odottaa jo toista lastaan, niin hänen kokemuksensa keskenmenoista ja lapsettomuudesta ovat antaneet itselleni toivoa, että mekin vielä onnistumme. Kiitos oikein paljon Alice, virtuaalihalauksia ja kaikkea hyvää <3

Päätin haastaa eteenpäin uudehkon blogituttavani T:n, joka kirjoittaa Perheenlisäystä-blogia. T ja miehensä toivovat ensimmäistä lastaan. Tilanteemme ovat silläkin lailla samankaltaiset, että molemmilla pariskunnilla lapsettomuustutkimuksissa on todettu siitiöongelmia ja niinpä on edetty hoidoissa suoraan ICSI:iin. Ensimmäinen alkionsiirto ei valitettavasti tuonut T:lle ja miehelle plussaa, mutta uskon vakaasti, että tulevaisuus tuo esikoisen tullessaan :)


Haasteen säännöt:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasti bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää.
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.
• Voi ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakavereita, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia.

Sittenkin positiivinen postaus

Olin jo suunnitellut kirjoittavani tänään synkkäsävytteisen postauksen siitä, kun minulla eilen oli pitkästä aikaa oikein tyhjä olo lapsettomuuden vuoksi, rinnasta oikein puristi ja itketti vain. Kuinka tuntui siltä, että olen töissä ainut, jolla ei ole lapsia. Kuinka masentavaa oli toissapäivänä kuunnella parin iäkkäämmän tuttavani hehkutusta vastasyntyneistä lapsenlapsista ja kummilasten lapsista. Kuinka töissä oli stressiä ja tulevaisuus tuntui hirveän epävarmalta ja toivottomalta.

No, tänään oli muutenkin jo hieman parempi olo, mutta lounasaikaan tapahtui vielä kivempaa: kuukautiset alkoivat vihdoin ja viimein! Jopa aiemmin kuin olin odottanut, otinhan vasta tänään viimeisen Terolutin, ja olin siinä uskossa, että vuoto alkaa aikaisintaan huomenna.

Soitin klinikalle, ja ensimmäistä kertaa hoitaja muisti minut ilman että piti avata tietojani ensin, myös positiivinen asia :) Sanoi että saan varata ajan ensi viikon perjantaille, eli 13.3. Soitin heti perään paikalliselle lääkäriasemalle ja sain ultra-ajan oikealle päivälle. Olen oikein tyytyväinen nyt :) En malttaisi odottaa, että saan ruveta tekemään ovulaatiotestejä!

Jos edes yksi asia menisi suunnitellusti...

Tänään otin jo viidennen Terolut-pillerin, eli keskiviikkona on vuorossa viimeinen. Vuoto alkaa yleensä kahden päivän sisällä viimeisen tabletin ottamisesta, näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti, toivottavasti... Vaikka en kyllä hämmästyisi, jos saisin odotella vuotoa pidempään. Niin moni asia on tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menneen vikaan.

Hyperstimulaation uhka, tuoresiirron peruuntuminen, Primaspanin unohtuminen käyttöön, vain pieni määrä edes kohtuullisia alkiota verrattuna follikkeleiden määrään, "jälkivuodon" pitkittyminen, kuukautisten myöhästyminen... Mutta minkäs sille mahtaa. Eihän ensimmäiseen PAS:iin välttämättä ole niin pitkä aika. Tämän ajatuksen voimalla yritän porskuttaa eteenpäin :)

Vilman syntymäpäivä

Rakas pieni koiramme täyttää tänään vuoden <3 Poseeraa tässä lempilelunsa kanssa :)

Terolut

Sain tänään viimeinkin soitettua klinikalle. Olen suunnitellut sitä jo koko tämän viikon, mutta töissä on ollut niin kiire että en ole tähän päivään mennessä ehtinyt. Mutta tänään oli vihdoinkin aikaa. Hoitaja pohti kovasti langan toisessa päässä, että jopas jotakin ja mitäs nyt tehdään. Sanoi kysyvänsä neuvoa lääkäriltä, ja soitti sitten takaisin.

Kuulemma usein punktio jälkeen kuukautiset alkavat jo noin viikon päästä, jos tuoresiirtoa ei tehdä. Olisipa tämä kerrottu minulle klinikalla heti punktion jälkeen... No, vuoto on sitten tavallaan jo ainakin kolme viikkoa myöhässä. Lääkäri suositteli viikon Terolut-kuuria. Sillä vuodon nyt ainakin pitäisi alkaa. Kävin heti apteekissa ja otin ensimmäisen tabletin tänään.

Päällimmäisenä mielessä on turhautuminen. Olen vihainen itselleni, kun taas kerran tuli todistettua, ettei tästä lääkärin ammatista ole lapsettomuusasioissa mitään hyötyä. Ei niin etten olisi jo kauan sitten tajunnut, etten tiedä näistä asioista juuri mitään. Harmittaa vain se, etten vieläkään ole oppinut kysymään silloin kun joku asia mietityttää. 

Muutamassa tunnissa paha mieli on jo laantunut jonkin verran. Nyt sentään tapahtuu jotain. Varmuudeksi tein raskautestinkin ennen ensimmäistä Terolutia. Negatiivinen tietysti. Jos kaikki muu onkin mennyt perseelleen, niin omat raskausoireeni ainakin tunnistan :) 

Kärsimätön

On ollut aika rentouttavaa, kun ei ole ollut hetkeen mitään piikityksiä, ultra-aikoja tai muuta hoitoihin liittyvää muistettavana. Toisaalta alan jo tulla kärsimättömäksi, kun mitään ei tapahdu. Kaikki unelmat vain tuntuvat karkaavan yhä kauemmas tulevaisuuten. Kuinka ihmeen pitkään meidän pitää vielä odottaa??? 

Tammikuussa olin niin iloinen, kun näytti siltä, että hoidothan etenevät vauhdilla. Ensimmäisen  alkionsiirronkin piti olla jo monta viikkoa sitten. Mutta tässä ollaan edelleenkin, odottelemassa kuukautisia, joiden piti alkaa jo yli viikko sitten. Eikä minulla ole hajuakaan, koska ne alkavat. Fiilis on enemmänkin sellainen, että saan odottaa vielä monta viikkoa kuin muutaman päivän.

Töissä menee onneksi hyvin ja meidän pieni Vilmakin täyttää viikon päästä vuoden. Enpä olisi Vilman meille tullessa uskonut, että vielä vuoden päästäkään en ole raskaana... 

Kumma juttu

Pari päivää sitten havahduin siihen, että valkovuoto oli yllättävän runsasta, ja eilen tarkistin koostumuksen tarkemmin, ja hämmästyin, kun se oli ihan ovisliman näköistä! Eilen illalla tein huvikseni ovistestin, ja ei se ihan positiivinen ollut, mutta aika tumma kuitenkin. Tänään aamulla tein uuden testin, ja se oli selvä plussa! Hmm. Outo juttu. Pitää kai nyt sitten hyödyntää tämäkin "ovis" vaikka siemenneste on mitä on :)

Tein samasta pissasta myös viimeisen halpisraskaustestini, "pois laatikosta pyörimästä". No, olihan se negatiivinen. Ainakin melkein. Jonkun ihmeen toisen viivan olin siinä näkeväni, ja piti kaivaa roskiksesta se viime viikonloppuinen testi, jossa kyllä näkyi ihan samanlainen haalea viiva, samassa kohdassa. Mutta tämänpäiväinen viiva kuitenkin näkyi testissä silloin kun tulin suihkusta noin 25 minuuttia testin teon jälkeen. Enpä tiedä. Nyt on kuitenkin halpistestit loppu, enkä todellakaan aio tuhlata jo vuoden verran jemmassa pitämääni aarretta, 15 euron Clearblueta tällaisiin hömpötyksiin. Koska enhän TODELLAKAAN ole raskaana. Pitäisi lopettaa tämä itsensä tarkkailu.

T:n kommentti edelliseen postaukseeni avasi kyllä silmäni. Harmitti, että miten ihmeessä olin kuvitellut, että kiertoni toimisi kellontarkasti myös hormonipiikitysten jälkeen? Hävetti melkein. Tyhmä minä. Kuukautiset tulevat kun tulevat, toivottavasti pian...

Hemmetti

En enää ikinä väitä, että kiertoni olisi tosi säännöllinen. Tänään on jo kp 34/35, ja missä ovat kuukautiset? No, eivät missään. Alkaa jo vakavasti tympiä. Joku saattaa muistaa, miten pari postausta takaperin kirjoitin, että ei voi paljon mennä vikaan kuukautisten alkamisen suhteen. Ilmeisesti kuitenkin voi. Kohta olemme taas siinä tilanteessa, että jos vuoto nyt joskus alkaa ja ovisplussa tulee seuraavassa kierrossa ajallaan, niin paras alkiosiirtoajankohta sattuukin viikonlopulle. 

Oudointa tässä on se, että ei tunnu olenkaan siltä, että menkat pian alkaisivat. Rinnat olivat arat normaaliin tapaan vielä joskus viime viikon alussa, kuten loppukierrossa yleensä, mutta jossakin välissä sekin oire hävisi, en osaa tarkalleen sanoa milloin. Rinnat ovat ihan pehmeä ja aristamattomat. Johtuuko tämä pitkä kierto nyt vain niistä lääkkeistä? En keksi mitään muutakaan selitystä, kun en kerran raskaanakaan ole.  

Vuoto, missä olet?

Ei vuotoa edelleenkään. Oli pakko tehdä eilen testi (tietysti negatiivinen), koska menimme ystäväni luokse juhliin, joissa oli tarkoitus ottaa yksi tai kaksi siideriä. Viime yönä näin ihanaa unta, jossa tein tänään uuden raskaustestin, joka oli positiivinen. Se oli aika todentuntuinen uni. Herätessäni kesti hetken ennen kuin sain koottua todellisuuden palapelin: en ole oikeasti raskaana, ekaan PAS:iin on vielä määrittämätön pitkä aika enkä käytännössä voi tulla raskaaksi ilman hoitoja. Mutta miksi vuoto viipyy? Kp 33 tai 34 jo, rasittavaa. Jospa tänään, vihdoinkin...

"Koska tää vuoto oikein alkaa?"

Tänään on kp 31 Fertinovan laskujen mukaan, oman laskutapani mukaan jo kp 32 (= kp 1 on se päivä jolloin alkaa selvästi punainen vuoto) eikä vuoto ole edelleenkään alkanut. Kiertoni on yleensä se 29 päivää, mutta edellisen vuoden aikana se on kyllä vaihdellut aika paljon, enemmän kuin ennen. 

Vaikuttavatkohan aiemmin pistetyt hormonit tämän punktiokierron pituuteen? "Irrotuspiikin", joka kaiketi vastaa LH-erityksen piikkiä, pistin jo kp 11, eli se tuli siis normaalikiertoa paljon tavallista aiemmin. Vai onko follikkelistimulaatiokierrossakin "normaali" LH-piikki? Ja ei kai tällaisesta kierrosta pitäisi voida raskautua luomusti, kun kerran kaikki ainakin isommat munasolut on kerätty pois? Tunnenpa itseni nyt tosi tyhmäksi... :) Jos teillä on hyviä vastauksia näihin kysymyksiin, niin kertokaa ihmeessä!

Olin kyllä toivonut, että tämä kierto venyisi hieman tavallista pidemmäksi, koska laskujeni mukaan seuraava ovulaatioplussa saattaa hyvinkin sattua juuri torstaille, joka on käsittääkseni huonoin päivä, koska silloin PAS pitäisi tehdä viikonloppuna, ja se on käytännössä mahdotonta. Mutta saisi vuoto jo alkaa... Enkä TODELLAKAAN tunne itseäni yhtään raskaaksi, eipä taida olla mahdollistakaan.

Kp 28

Onko tänään tosiaan jo kp 28? Jo yli kaksi viikkoa munasolujen keräyksestä. Enpä olisi uskonut, että aika menee näin nopeasti. Pari ensimmäistä päivää toimenpiteen jälkeen tuntuivat kuluvan niin hitaasti, kun olin niin pettynyt tuoresiirron peruuntumisen vuoksi. Mutta jälleen kerran elän taas uuden kierron viimeisiä päiviä. Piti oikein muistiinpanoista tarkistaa, että nyt on jo yk 16 meneillään. Jos mukaan lasketaan 4 ensimmäistä kiertoa, niin tämä on jo kahdeskymmenes kierto, joka sekin jää tuloksettomaksi. 

Puhuin miehen kanssa tänään niistä meidän alkioistamme. Mieheni tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän huolissaan ja pelkää taas uutta epäonnistumista. Minä taas olen pystynyt aika hyvin ajattelemaan muita asioita, enkä juuri nyt ole mitenkään levoton tulevaisuuden suhteen. En tosin erityisen toiveikaskaan. Asiat vain ovat niin kuin ovat, ja olen hyväksynyt sen. 

Tällä hetkellä odotan kuukautisia, minkä jälkeen soitan klinikalle ja sitten varaan ajan ultraääneen kohdun limakalvon tarkistamista varten. Niin pitkälle olen tehnyt konkreettisia suunnitelmia, eikä noissa jutuissa kovin moni asia voi mennä pieleen :) Jos pysähtyisin miettimään kaikkea, mikä voi mennä pieleen (alkioiden sulatus, jatkavatko normaalisti jakautumista, ovuloinko oikeaan aikaan ym. ym.), niin hulluksihan tässä tulisi.

Miksi me olimmekaan tätä tekemässä?

Oletteko koskaan havahtunut siihen, että laskette kiertopäiviä tai pistätte lääkkeitä tai teette ovulaatiotestiä, ja sitten yhtäkkiä pitääkin miettiä, että miksi olittekaan tekemässä sitä mitä olette tekemässä? 

No, minulle taisi käydä tänään juuri noin. Laskin kiertopäiviä, kun ehdin ehkä noin sekunnin ajan pohtia, että hetkinen, miksi oikein olen tekemässä tätä? Vähän kuin arjessa koko ajan tekee sellaisia asioita, joita ei juuri tarvitse miettiä, koska niitä tekee joka päivä. Vaikkapa tietyn reitin ajaminen autolla, tai ulko-oven lukitseminen tai hampaiden harjaus. Oikea vastaus oli tietysti, että lasken kiertopäiviä siksi, että toivomme lasta.

Mutta onko touhu tosiaan mennyt näin pitkälle, että vain teen tätä kaikkea ajattelematta olenkaan enää miksi? Olenko leipiintynyt lastenhankintaan? Itkenkö epäonnistumisia vain tavan vuoksi? Kai edellenkin haluan lapsia, vaikka se onkin osoittautunut näin vaikeaksi? Enkö voisi olla tyytyväinen elämääni ilman lapsiakin? 

Mutta kun haluan lapsia. Haluan, vaikka ei ole aina niin helppoa vastata, että miksi. Miksi haluaisin hankaloittaa omaa elämääni, ja ottaa kantaakseeni suurimman vastuun, mitä elämässä voi olla, nimittäin huolehtimisen toisesta ihmisestä, joka ei mitenkään selviäisi yksin? Miksi haluaisin elämääni sellaista, jota rakastan niin paljon, että sen menettäminen olisi hirveintä maailmassa? Miksi haluan tehdä lapsia tällaiseen maailmaan, jossa on niin paljon pahaa? Maailmaan, jossa lapseni sataprosenttisen varmasti kokevat surua, ahdistusta ja kipua?

Sanopa se. Ehkä siksi, että elämä toivottavasti loppujen lopuksi antaa enemmän kuin se ottaa. Luotan siihen, että kaikista elämän suruista ja vaikeuksista huolimatta jään lopulta plussan puolelle. Silloin elämä on kaiketi ollut elämisen arvoista. Ja jos pystyn antamaan sellaisen elämän myös lapsillemme, niin meidän kannattaa ehdottomasti jatkaa tätä yrittämistä. Enkä voi ymmärtää, miksi minussa on niin vahva tunne siitä, että minun kuuluu olla äiti, jos se ei alun perin olekaan ollut tarkoitus.

Uuden ihmisen mahdollisuus

Jos joku olisi ennen hoitojen aloitusta tarjonnut minulle pakkaseen kuutta alkiota, olisin varmasti ollut enemmän kuin tyytyväinen. Mutta kun alkiomme todellisuudessa ovat vähän mitä sattuu. En silti ole tällä hetkellä kovin tyytymätönkään. Nyt kun punktiosta on jo puolitoista viikkoa, olo on jälleen kerran optimistinen. Meillä kuitenkin on pakkasessa monta alkiota, vaikkeivät kaikki olekaan ihan priimalaatua. Siellä on kuusi uuden ihmisen mahdollisuutta, joista mistä tahansa voi tulla meidän pieni poikamme tai tyttömme.

On ihmeellistä, miten paljon ihmisen elämästä päätetään jo hedelmöittymisen hetkellä. Ihminen on toki paljon enemmän kuin geeniensä summa, mutta perimämme asettaa meille ne rajat ja mahdollisuudet, joiden sisällä geenit ja ympäristö yhdessä tekevät meistä yksilön. Eikö olekin jännä ajatus, että näissä pakastetuissa alkiossa on jo olemassa kaikki tieto siitä ihmisestä, jollaiseksi niillä on mahdollisuus kasvaa, ja että kaikki kuusi ovat erilaisia ja ainutlaatuisia sekoituksia minun ja mieheni geeneistä? Miten toivonkaan, että yhdestä tulisi meidän ensimmäinen lapsemme.

Kp:t vierivät hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Esimieheni on jo monta kertaa kysellyt, miten hoidot edistyvät. Minua nämä utelemiset eivät häiritse lainkaan. Päinvastoin. Esimieheni on huolehtivaisuudessaan niin herttainen :)

Tunteiden purkautumista

Juttelin tänään töissä yhden työkaverin kanssa niitä näitä, ja yks kaks tuli puhe tulevaisuudensuunnitelmista. Sanoin hieman epämääräisesti, että emmepä me juuri mitään voi suunnitella, kun lastensaanti onkin osoittautunut odotettua hankalammaksi. Emme ole ennen oikeastaan puhuneet näistä asioista, mutta kun joku tällä tavalla aika suoraan kysyi asiasta, pokka petti täysin, ja purskahdin itkuun. Tätä ei ole tapahtunut hetkeen, mitä nyt olen itsekseni tai miehen kanssa kyynelehtinyt. Kerroin tälle työkaverille tuloksettomasta yrityksestä, keskenmenoista ja hoitojen aloittamisesta. Tuntui tosi helpottavalta.

Vaikka esimieheni tietää lapsettomuushoidoista käytännön järjestelyjen vuoksi, niin oikeastaan kukaan muu töissä ei tiedä (paitsi ne kollegat, joiden luona itse käyn seurannassa). Olen koko elämäni tainnut olla hyvä pitämään tunteeni omana tietonani. En usko, että kukaan töissä edes epäilee, että yksityiselämääni kuuluisi mitään erityisen murheellista. Se on alkanut viime aikoina harmittamaan. Miksi aina pitäisi näyttää niin iloista naamaa, jos kaikki ei ole hyvin? Sitten tapahtuu näitä itkunpurkauksia, kun olen padonnut tarpeeksi tunteita sisälleni. Ärsyttää, kun ihmiset utelevat, että koska aiomme hankkia lapsia (koska ajankohdan voi ilmeisesti päättää ihan itse) ja koska lähden erikoistumaan (tällä vauhdilla en KOSKAAN).

Yllättävästi omat murheeni alkavat kuitenkin tuntumaan mitättömiltä, kun hoidan työkseni hyvinkin sairaita potilaita. Eihän se silti poista omaa surua. Minusta ei ole mitenkään itsekästä, että oman elämän murheet tuntuvat ajoittain hirvittävän suurilta. Ihminen kuitenkin vertaa kokemuksiaan ensisijaisesti omiinsa, koska emme kuitenkaan pysty täysin tietämään, miltä jokin asia tuntuu, jos emme ole sitä itse kokeneet. Ja ihmisenhän kuuluu olla terveellä tavalla itsekäs, koska emmehän pysty auttamaan muita tai hoitamaan omaa lasta, jos emme ole itse ensin pitäneet itsestämme huolta.

Eilen tuli taas verta oikein tiputtamalla, hyytymääkin joukossa. Tänään enää hyvin vähän. Koskahan tämä vuoto oikein loppuu?? Toivottavasti edes ennen kuukautisia. Vaikka uskon kyllä erottavani kuukautiset tästä vuodosta ongelmitta. Kun ei ole mitään kipuja ja vuoto on jotenkin "ohutta", jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Ei semmoista klimppistä :) Tänään on kp 21. Ei kuukautisiin enää niin pitkä aika ole.

Ai niin, en saanut töistä palkallista sairauslomaa punktiopäivästä. Harmittaa. Jos vaikka päättäisin nyt mennä johonkin kosmeettiseen toimenpiteeseen, niin saisin siitäkin palkallista sairauslomaa, jos vain paperissa lukee oikea koodi. Ihan samalla tavalla nämä hoidot ovat "vapaaehtoisia", mutta mitähän se sellainen vapaaehtoinen tahaton lapsettomuus on??? Onneksi en "käyttänyt" niitä kahta minulle määrättyä sairauslomapäivää. Onhan tämä jo valmiiksi ihan tarpeeksi kallista lystiä.

Uusi vuoto?

Keskiviikkona ei ollut enää juuri punktio-oireita turvotusta lukuunottamatta. Veristä vuotoa kesti oikeastaan vain tiistaihin. Torstaina vasen munasarja oli yllättävän arka ja tuntui todella hyvin, kun tunnustelin vatsan päältä. Oikea puoli sen sijaan oli ihan normaalin oloinen. Päivystin torstai-perjantaiyön, ja aamulla vasemman munasarjan kipu oli onneksi poissa. 

Eilen olimme yhdynnässä ensimmäistä kertaa punktion jälkeen, kun olo oli jo niin normaali. Yöllä alkoi kuitenkin uudestaan verinen vuoto, mutta mitään kipuja ei ole. Vuoto ei ole runsasta, mutta aivan kirkasta kuitenkin. Kuin menkkavuodon ensimmäinen tai ehkä neljäs päivä. Primaspania otin kyllä vielä maanantaina, ja vaikutusaika taitaa olla noin viisi vuorokautta lääkityksen lopettamisen jälkeen.

En varsinisesti ole huolissani, mutta mietityttää jonkin verran. Lääkäri tietysti ronkki tuolla alapäässä aika paljon punktion aikana, ja kun siihen lisätään Primaspan ja yhdyntä, niin eiköhän se näillä selity. Jos vuoto edelleenkin jatkuu, niin soitan ehkä klinikalle maanantaina. Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia? Kuinka kauan vuoto on teillä kestänyt punktion jälkeen?

Hyviä vai huonoja uutisia?

Odotin soittoa klinikalta tänään, mutta kun sitä ei kuulunut puoli kolmeen mennessä, niin soitin itse. Hoitaja kertoi, että solubiologi halusi jutella kanssani henkilökohtaisesti, ja soittaisi minulle muutaman minuutin kuluttua. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että kaikki on jostain syystä mennyt päin persettä, että yksikään alkio ei selvinnyt jne. No, onneksi minun ei tarvinnut odottaa puhelua kuin muutama minuutti.

Kuusi alkiota oli siirretty pakkaseen, mutta näistä vain yksi oli 4-soluinen, mikä on optimaalinen tilanne kahden päivän viljelyn jälkeen. Kaksi oli 5-soluisia, mutta morfologialtaan kuitenkin ihan hyvän näköisiä. Kolme oli edellenkin ollut vain 2-soluisia, eikä niistä sitten tiedä, jatkavatko sulatuksen jälkeen jakautumista vai eivät. 

Kolme alkiota siis heitettiin pois (yhdessä oli fragmentoitumista ja kaksi oli jäänyt yksisoluisiksi). Solubiologi tuntui olettavan, että kolmen alkion päätyminen roskiin olisi minulle se ikävin juttu, ja pahoitteli kovasti. Enhän nyt toki ollut olettanutkaan, että kaikki yhdeksän selviäisivät pakkaseen asti :) Harmitti tietysti se, että vain yksi oli 4-soluinen. Kai noista muistakin voi jotain syntyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten alkiot selviävät sulatuksesta, ja jatkavatko jakautumistaan normaalisti vaiko eivät.

En osaa itse oikein arvioida, pitäisikö tähän tulokseen olla tyytyväinen vai ei. Masensi kyllä aika paljon tuon puhelun jälkeen. Mutta en tosiaan tiedä, mitä minun pitäisi ajatella, kun kaikki on niin uutta. Yritin udella labranaiselta, että onko tämä nyt tosi huono juttu, mutta ei hän sanonut oikein juuta eikä jaata. Äänensävystä kyllä kuulin, että olisihan tässä paremminkin voinut käydä.

Nyt toivon voivani heittää nämä alkioasiat mielestäni noin kuukaudeksi, koska sinä aikana kukaan ei pysty parantamaan tilannetta mitenkään. Pakkasessa ovat ja pysyvät. Vaikka moni asia onkin tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menevän huonosti, niin ihmisellähän on tapana keskittyä vain negatiivisiin asioihin. Monta asiaa on mennyt hyvinkin: stimulaatio onnistui (liiankin) hyvin enkä saanut kovin kurjia sivuoireita lääkityksestä, punktio ei ollut paha juttu ollenkaan ja toipuminen on käynyt nopeasti. Ja saatiinhan niitä alkioita pakkaseen, vaikkeivät kaikki ihan parasta laatua olekaan.

Lisätietoa munasoluista

Aamupäivällä tuli puhelu Fertinovasta. Munasolujahan saatiin siis punktiossa se 19 kappaletta, minkä jo tiesimmekin. Näistä oli kypsiä 14, ja 9 hedelmöittyi. Aika paljonhan tuo määrä väheni, en tosin tiedä, mikä on näissä asioissa "normaalia".

Ensin olin aika murheissani, mutta huomennahan vasta tiedetään tarkemmin, miten monta alkiota saadaan. Hoitaja lupasi, että klinikalta soitetaan taas aamupäivällä. En tänään hoksannut kysellä sen enempää, kun olin ihan puulla päähän lyöty. En tiedä, minkälaista tulosta olin odottanut. Mitä nyt olen keskustelupalstoja lukenut, niin hedelmöittymistulokset voivat ovat hyvin vaihtelevia, samoin kuin se, miten suuri osa hedelmöittyneistä soluista sitten jatkaa jakautumista normaalisti. Riippuu varmasti paljon siitä, minkä laatuisia munasolut ja siittiöt alkujaan ovat.

Oloni oli aamulla niin hyvä, että menin normaalisti töihin. Puolenpäivän jälkeen alkoi kyllä turvottaa ikävästi, mutta toisaalta vatsa on ollut ummellakin. Näyttäisi siis siltä, että selviän punktiosta suhteellisen vähillä oireilla. Tekisi jo mieli päästä harrastamaan liikuntaa.

Pelottaa se huominen puhelu. Mitä jos saammekin todella huonoja uutisia? Jos pitäisikin taas aloittaa koko hoito alusta? Olisin NIIN onnellinen, jos pakkaseen saataisiin alkioita edes kahta siirtoa varten. Nykyään ei muuten kai juuri siirretä enempää kuin yksi alkio, mutta otetaanko PAS:ia varten sulamaan enemmän kuin yksi? Kuinka suuri riski on, että alkio ei selviä sulatuksesta? Ja voiko alkion pakastaa sulatuksen jälkeen uudelleen (jos niitä siis sulatettaisiin useampia)? Tiedän, että juuri näitä asioita pitäisi kysyä klinikalta, mutta eiväthän ne kysymykset putkahda päähän juuri silloin kun on hoitaja puhelimen päässä :)

Aamulla ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni, oli se, että tuoresiirtoa ei tehdä. Harmitti kovasti ja harmittaa edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin eilen. Selailin tänään kalenteriani muissa asioissa, ja huomasin, että eihän kuukautisten alkuun niin kovin pitkä aika enää ole :)

Punktio

Punktio on nyt sitten ohi ja ehdimme jo Tampereelta kotiinkin. Tuntemukset ovat vähän ristiriitaiset. Punktio itsessään meni hyvin, vaikka follikkeleita oli paljon, joten pistoja tarvittiin myös monta. Sattuihan se, mutta ei se mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Punktiossa saatiin 19 munasolua, eli tosi hieno määrä. Huomenna saamme tietää, kuinka monta munasolua hedelmöittyi, ja keskiviikkona kuinka monta alkiota saadaan pakkaaseen. Jännittävää. Erikseen ei ollut puhetta siitä, tehdäänkö IVF vai ICSI, mutta koska tämänpäiväisessä näytteessä siittiöitä edellenkin oli vähän, niin oletan, että tehtiin ICSI.

Ristiriitaiset tuntemukset aiheutuvat siitä, että tässä kierrossa ei voidakaan tehdä alkionsiirtoa, koska hyperstimulaation riski on niin suuri. En tällä hetkellä oikein osaa edes iloita suuresta munasolujen lukumäärästä. Olihan tästä mahdollisuudesta jo varoitettu, mutta uskoin silti, että siirto voitaisiin tehdä. Olen tosi pettynyt. Miksi aina vain pitää odottaa, odottaa ja odottaa?

Ensimmäinen PAS tehdään seuraavassa luomukierrossani. Lääkkeellistä kiertoa pitäisi välttää jos vain mahdollista, koska perustautini voi aktivoitua suurista estrogeenimääristä (koska estrogeenitabletteja käytetään kaiketi noin kymmennennelle raskausviikolle asti). 

Mutta juuri tänään seuraavan kierron alkuunkin tuntuu olevan ikuisuus. No, ei sen enempää kuin muutenkaan kuukautisten väli, mutta jos hyvin, huom. HYVIN käy, niin meidän pitää odottaa vielä puolitoista kuukautta, että edes saamme tietää, onnistuuko ensimmäinen alkionsiirto vai ei. Tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta. Ja jos se ei onnistu, niin TAAS pitää odottaa kuukausi lisää, kuka tietää kuinka monta. Mieluummin menisin uuteen punktioon vaikka heti, jos ei tarvitsisi odottaa taas yhtä kuukautta.

Ehkä olo on huomenna jo positiivisempi. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kuluu. Sain sairauslomaa tämän päivän ja ylihuomiseen asti, mutta voin kyllä niin hyvin, että voisin mennä huomenna töihinkin. Vatsa kyllä on arka erityisesti liikkuessa, ja emättimestä vuotaa hieman. Söin nimittäin Primaspania normaalisti tähän päivään saakka, kun kukaan ei sanonut, että se pitäisi tauottaa. Olisihan minun pitänyt se itsekin hoksata (!), mutta toisaalta en sitten tajunnut sitä, kun se kuului aloittaa heti kierron ensimmäisenä päivänä (miksi se piti silloin jo aloittaa, jos se kuitenkin oli tarkoitus tauottaa ennen punktiota???). Punktion tehnyt lääkäri sanoi jälkeenpäin, että nyt hän ymmärsi, miksi vuotoa tuli normaalia enemmän. Muutama follikkeli oli kuulemma täyttynyt verellä heti punktion jälkeen.

Onko tänään tosiaan vasta kp 13? Kuukautisiin on loputtoman pitkä aika. NIIN turhauttavaa.

Follikkeli-uä nro 2

Tänään on siis kp 10 ja olin toisessa ultrakontrollissa. Kaikki näytti edelleenkin ihan hyvältä - vähän liiankin hyvältä. Follikkeleja oli tällä kertaa 30 kappaletta, joista noin 10 oli suunnilleen 20 mm tai yli, 10 olin välillä 10-20  mm ja loput alle 10 mm. Kohdun limakalvo noin 10 mm. Fertinovan hoitaja sanoi puhelimessa, että onpas follikkeleita paljon, ja rupesi kyselemään, että kuinka oikein voi, onko paino noussut ja näkyikö ultrassa nestettä vatsaontelossa. Vastasin, että voin ihan hyvin, paitsi vatsan turvotus tietysti, ja ovulaatiomaiset kivut munasarjoissa. Vatsaontelon sisäisestä nesteestä gynekologi ei maininnut mitään, enkä sitten hoksannut kysyäkään.

Punktio tehdään joka tapauksessa maanantaina, mutta tuoresiirto pitää ehkä jättää tekemättä, jos hyperstimulaation riski vaikuttaa suurelta. Käsittääkseni se olisi juuri se alkava raskaus, joka pahentaisi hyperstimulaation oireita entisestään. En tiedä, millä perusteella se riski sitten maanantaina arvioidaan, muuten kuin follikkeleiden määrän perusteella (jos siis muuten olen kohtalaisen oireeton). Harmittaisi kyllä aika lailla, jos tuoresiirtoa ei tehtäisikään. Toisaalta en tietenkään missään nimessä haluaisi itselleni vakavaa hyperstimulaatiota.

Gonal-F:ää pistän tänään viimeisen kerran, mutta hieman aiempaa pienemmän annoksen eli vain 100 yksikköä. Huomenna oli tarkoitus pistää Pregnyl, mutta kun follikkeleita on näin paljon, niin Gonapeptyl on kuulemma parempi. Pistän sitä kaksi annosta huomenna klo 21.30. Hyvä puoli tässä lääkitysvaihdossa on se, että Gonapeptyl tulee esitäytetyissä ruiskuissa, kun taas Pregnyl pitää sekoittaa itse. Toisaalta ehdin jo ostaa Pregnyliä eilen, jopa KAKSI pakettia. Kun ajattelin, että jos mokaan siinä sekoittamisessa :) No, onneksi kumpikaan näistä ei ollut kovin kallis lääke. Gonapeptyl tosin ei ole kelakorvattava.

Mutta nyt siis viikonloppua viettämään. Toivon, että oloni ei tästä pahene ja että tuoresiirto voitaisiin tehdä runsaasta follikkelimäärästä huolimatta. Lähdemme jo sunnuntaina Tampereelle, kun matkaa on sen verran että pitäisi lähteä tosi aikaisin, jotta ehtisimme perille klo 9.30 mennessä. Siihen ei ole enää pitkä aika :)

Fiilikset ennen toista follikkeliultraa

Mitähän follikkeleilleni mahtaa kuulua tällä hetkellä? Vatsa on tosi turvoksissa (eilen kun kävin iltapäivällä puntarilla niin paino oli noin 3-4 kg enemmän kuin yleensä) ja pienikin hyppiminen tai nopeammin liikkuminen tuntuu ikävältä. Munasarjoissa taas tuntuu pistelyä ja jomotusta aika usein, ihan kuin olisi ovulaatio koko ajan... Nännit ovat myös tosi arat, mikä kyllä yleensä liittyy siihen että ovulaatio on tapahtunut (?). Se alkoi mielestäni tiistaina, eli seuraavana päivänä Orgalutranin aloittamisesta. Liittyy varmasti tuohon lääkitykseen jotenkin. 

Erinäisistä tuntemuksista huolimatta en koe voivani mitenkään huonosti, päinvastoin. Mieliala on korkealla, ikiomaa lastahan tässä ollaan tekemässä...! Kaikki on niin jännittävää, positiivisella tavalla. Huomenna on toinen follikkeliultraääni. Jos huomenna on töissä yhtä rauhallinen päivä kuin tänään, niin ehdin mainiosti käydä ultraääneessä aamupäivällä ilman että työpäivä venyy iltapäivästä. Tänään on vielä luvassa tapaaminen ystäväporukan kanssa. Elämä ei ole yhtään hassumpaa tällä hetkellä :)

Ultrakuulumiset ja alustava punktiopäivä

Tämänpäiväisessä ekassa follikkeliultrassa löytyi 23 follikkelia, ja näistä ainakin 10 oli kooltaan yli 10 mm, suurimmat noin 15 mm. Kohdun limakalvo oli 7,7 mm (kai ihan hyvä?). Soitin tulokset Tampereelle, ja sain ohjeeksi jatkaa Gonal-F:ää samalla 125 yksikön annoksella, ja aloitan tänään lisäksi Orgalutran-pistokset. 

Toinen ultra on perjantaina aamulla, ja punktiopäiväksi sovittiin alustavasti ensi maanantai. Eli viikon päästä! Siinä tapauksessa Gonal-F ja Orgalutran jatkuvat perjantaille, ja lauantaina pistän Pregnylin. Tuskin maltan odottaa. Hieman kyllä pelottaa, että mitä jos munasoluja saadaan vain muutama, tai jos ne eivät hedelmöitykään... No, ehkä ei pidä mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen.

Fyysinen vointi on hyvä. Alavatsaa toki turvottaa hieman, ja jonkin verran tuolla pikkulantiossa tuntuu täyteiseltä, kuin olisi jotain ylimääräistä. Toivottavasti sinne asettuisi pian jokin pikkuhiljaa suureksi kasvava asukas :)

Ehkä meillekin vielä tulee lapsi

Gonal-F:n kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Toden totta, odotan jo tämäniltaista pistosta. Juuri mitään muuta kun en tässä vaiheessa voi hoitojen hyväksi tehdä, ja pelkkä odottaminen on niin turhauttaavaa. Tämä on nyt ihan sananmukaisesti lapsen TEKOA. Jännä juttu, etten koskaan vakavasti ajatellut meidän koskaan joutuvan tähän tilanteeseen, että tarvitsisimme lääketieteen ja ulkopuolisten apua lastensaannissa. Ja tässä sitä ollaan.

Eilen vatsa oli hirvittävän turvoksissa, ihan raskausmaha :) Pikkasen on munasarjoissa tuntunut pistelyä. Kai nämä oireet liittyvät aloitettuun lääkitykseen, koska tässä vaiheessa kuukautisia (kp 4) turvotus on yleensä jo helpottanut. Mutta, mutta. Jos vatsa on näin turvoksissa NYT, niin miltä se näyttää sitten juuri ennen punktiota? Onneksi meillä on löysät työvaatteet takin alla (kutsumme niitä pyjamiksi :)), ettei tule mitään väärinkäsityksiä, heh.

Viime yönä näin unta, että olin raskaana. Raskaus oli vasta ihan alussa, viikolla 13. Outoa oli se, että vatsani oli jo hieman kasvanut, ja tunsin lapsen liikkeet, jopa vatsan päältä. En ollut jostakin syystä vielä käynyt neuvolassa, enkä myöskään ultraäänessä, ja mietin, että minkälainen lapsi vatsani sisällä oikein kasvaa. Olin hyvin onnellinen. Herätessäni en ollut niin pettynyt, kuin yleensä raskausunien jälkeen. Kai se johtuu siitä, että uskon, että raskaus kohta onnistuu meidänkin kohdallamme.

Maanantaina on siis eka ultra. Mitähän sieltä löytyy? Vähän pelottaa, että jos follikkeleita onkin vain ihan muutama ja ne ovat tosi pieniä tai jotain. Tai sitten niitä on niin hirveä määrä ettei ole enää terveellistäkään... Minulla ei totuuden nimissä ole hirveästi hajua mitä voin tuolta ekalta ultralta odottaa. Ja miten monta päivää follikkeleita yleensä kasvatetaan? Enpä tullut kysyneeksi klinikalla käydessämme, tai silloin kun puhuin hoitajan kanssa puhelimessa... Täytynee korjata asia maanantaina, kun soitan ultrakuulumiset klinikalle. Lääkäri kirjoitti Gonal-F:ää tasan sen yhden 900 yksikön kynän, eli se riittää vain seitsemälle päivälle. Kai hoito nyt sentään vähän pidempään kestää??? No, maanantaina varmaankin moni asia selviää. Sitä odotellessa.

Tästä se alkaa...

Tänään illalla pistän ensimmäisen Gonal-F:n, jännittävää! Soitin klinikalle eilen, ja hoitaja sanoi että saan käydä ekassa follikkeliultrassa maanantaina 19.1. Eilen oli siis vasta kp 1, kun vuoto alkoi tiistaina niin myöhään ja aika niukkana. Vuoto on ollut aika runsasta, liekö Primaspanilla jotain tekemistä asian kanssa. Ultrapäivänä olen sopivasti päivystysvapaalla. Muuten olisi ollut hieman hankalaa lähteä töistä, kun aika on 13.45. Mutta menenpä tästä vielä kertaamaan pistosohjeita, etten mokaa heti kättelyssä :)

Punaista!

Pari tuntia sitten alkoi pieni rusehtava vuoto. Saapa nähdä, alkavatko kuukautiset kunnolla vielä tänään vai onko huominen vasta "virallinen" kp 1. Soitan tietysti joka tapauksessa klinikalle heti aamusta saadakseni jatko-ohjeita :) Eka IVF, täältä tullaan!

Ei vielä kuukautisia

Tuo otsikossa mainittu seikka jopa hieman harmittaa. Koska olen ihan varma etten ole raskaana, niin olisihan se hyvä että kuukautiset alkaisivat niin saisimme hoidot aloitettua. Huomennahan se 16. päivä ovisplussasta vasta on, kun vuoto yleensä alkaa, mutta jo kp 32. Malttia vain. Sitä varmasti tulen lähiaikoina tarvitsemaan. En ole vielä hakenut apteekista Gonal-F:ää. En halua heittää rahaa hukkaan, JOS en vaikka tarvitsisikaan lääkkeitä. No, jos vuoto alkaa huomenna, niin menen sitten heti töiden jälkeen apteekkiin ja aloitan Primaspanit. Iiih!

Se ihmeellinen vertaistuki

Tämä onkin ollut aika erikoinen viikko. Keskiviikkona olin normaalisti töissä (aivot tuntuivat olevan muusia loppupäivästä, johtunee pitkästä lomasta), mutta heti työpäivän jälkeen lähdin Helsinkiin koulutukseen, ja täällä olen edelleenkin ja odottelen miestä saapuvaksi :) 

Menemme ystäväpariskunnan häihin huomenna. Pari odottaa lasta, ja laskettu aika on PIAN. Pahoitin aluksi mieleni, kun kuulin raskaudesta, mutta nyt olen jo pitkän aikaa pystynyt suhtautumaan asiaan neutraalisti. Miksen hieman positiivisestikin. Ihan yhtä lailla hekin ovat varmasti toivoneet lasta, vaikka taisivatkin onnistua melkein heti.

Opiskeluaikainen ystäväni oli tänään samassa koulutuksessa kuin minäkin. Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet lasta pitkään, ja ystävälläni on ollut jo kolme keskenmenoa. Emme näe niin usein, mutta viime tapaamisten yhteydessä olemme puhuneet paljon lapsettomuudesta. En ole vieläkään lakannut hämmästelemästä, miten ihmeelliseltä tuntuu keskustella jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen miltä tahaton lapsettomuus tuntuu. Aivan kuten täällä blogimaailmassakin törmää yhtenään sellaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, jotka voisivat olla suoraan omasta elämästäni. Se lievittää surua, kun tietää, ettei ole yksin. 

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet (jos olisivat, niin se olisi jo tullut ilmi tässä vaiheessa postausta). Kp taitaa olla 28. En tunne itseäni lainkaan raskaaksi. Jostain kumman syystä se ei harmita ollenkaan :) Tapasin tänään toisenkin hyvän ystäväni, jolle kerroin miten innokkaasti odotan sitä että saan alkaa piikittämään itseäni. Onhan se vähän koomista :)

Kp 24

Olenkohan koskaan ennen odottanut kuukautisia näin paljon? En tietenkään panisi pahakseni, jos ne eivät alkaisikaan (vaikkei se todennäköistä ole). 

Näin pari yötä sitten unta, että sekoilin pian aloitettavien lääkkeiden kanssa. Ehkä alitajuisesti pelkään, että jotain menee pieleen, pistän väärää lääkettä väärinä päivinä tai jotain. Juuri nyt ainut pieni huolenaihe lääkitysten suhteen on se, että kuukautiset alkavatkin aiemmin kuin olen laskenut. Silloin en nimittäin välttämättä ole kotona. Voin tietysti hakea lääkkeen apteekista muuallakin, mutta toivon, ettei Gonal-F:ää tarvitse säilyttää jääkaapissa, koska se onkin sitten hankalampi juttu...

En ole uskaltanut sanoa sitä vielä ääneen kenellekään, mutta odotukseni tämän ensimmäisen hoidon suhteen ovat (ehkä turhankin) korkealla. Onhan IVF kutenkin hyvin paljon todennäköisempi keino tulla raskaaksi, kuin luomusti pienellä määrällä siittiöitä. Mutta eihän positiivinen raskaustesti takaa vielä yhtään mitään...

Lapsettomuusklinikkakäynti ja tulevat hoidot

Hyvää alkanutta vuotta! Ensin täytyy todeta, että olen oikein tyytyväinen tämänhetkisiin suunnitelmiin. Sain klinikan ensikäynniltä juuri sitä mitä toivoinkin: hoidot aloitetaan heti seuraavien kuukautisten alettua! Mahtavaa, että vihdoinkin alkaa tapahtua jotain.

Lapsettomuuslääkäri (joka oli oikein mukava) totesi melkein heti kättelyssä, että kaikki tarvittavat tutkimukset on tehty. Miehen siittiöiden määrää voisi yrittäää lisätä muutaman kuukauden Clomifen-hoidolla, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Alentunut siittiöiden määrä on toki hyvin voinut olla myös väliaikaista, koska raskaus on alkanut jo kahdesti aikaisemmin. Täysin tuloksetonta yritystä on tietysti takana jo melkein vuosi, vaikka sperman laatu paranisikin, joten jo senkin puolesta kannattaa aloittaa hoidot. 

AMH-arvon perusteella munasarjareservini ovat vielä oikein hyvät, joten sen suhteen ei olisi vielä kiirettä. Tämän ikäisenä toisaalta hoitojen onnistumisprosentti on vielä todella hyvä, koska ikä on suurin hoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä lääkärin mukaan. Katselimme yhdessä kaavaa, jonka mukaan minun ikäiselläni raskauden todennäköisyys olisi 50 % per alkionsiirto, kun siirretään hyvälaatuinen alkio. Tämähän ei tietenkään kerro mitään siitä, kuinka moni alkaneista raskauksista sitten jatkuu normaalisti.

Päädyimme aloittamaan IVF-/ICSI-hoidot heti seuraavassa kierrossa. Kumpi näistä valitaan, riippuu siitä, miltä sperma näyttää punktiopäivänä. Lääkärin mukaan mies voisi kokeilla syödä Clomifenia, mutta toisaalta sillä ei olisi tässä vaiheessa juurikaan merkitystä, koska kuukaudessa ei yleensä näy mitään vastetta. Tietysti, jos jotain vastetta ilmaantuisi, niin ICSI:n sijaan voisi riittää IVF (joka on hieman halvempi).

Olen todella innoissani hoitojen aloituksesta. Kerron tässä hieman hoitosunnitelmastamme (yhtä lailla selvennän samalla asioita itselleni ja ehkä joku lukijakin voi tästä saada jotain hyödyllistä tietoa). Käymme vielä miehen kanssa pakollisissa infektioverikokeissa (hepatiitti A, B ja C + HIV). Mies sai klinikalta mukaansa Clomifen-reseptin, minä taas Gonal-F-, Orgalutran-, Pregnyl- ja Lugesteron-reseptit. Kävimme hoitajan kanssa läpi pistämiset.

Kun seuraavat kuukautiseni alkavat (todennäköisesti tiistaina 13.1.), soitan klinikalle ja ilmoitan että tulemme tässä kierrossa hoitoihin. Kp 2 aloitan Gonal-F:n pistämisen. Gonal-F on FSH:n kaltainen hormoni, jonka stimuloi munasarjoja niin, että normaalin yhden follikkelin sijasta alkaakin kasvaa useita follikkeleita. Annokseni on hyvästä munasarjojen toiminnasta johtuen aika pieni, 125 yksikköä iltaisin. 

Jo kp 1 aloitan lisäksi Primaspanin, joka kuuluu kaavaan autoimmuunitaudeissa. Primaspanin kanssa yhdessä aloitetaan yleensä myös kortisoni suun kautta, mutta tämä minulla on jo käytössä, joten jatkan entiseen malliin. Alkionsiiron yhteydessä annosta nostetaan hetkellisesti. Sen on todettu parantavan tuloksia, jos naisella on jokin autoimmuunitauti (tai sellaiseksi epäilty sairaus).

Suunnilleen kp 6 käyn täällä kotikaupungissani ultraäänikontrollissa, jossa tarkistetaan, miten follikkelit ovat kasvaneet. Soitan ultravastaukset klinikalle, josta määrätään seuraavan ultran ajankohta. Tässä vaihessa (käsittääkseni) aloitetaan myös Orgalutran, joka estää liian aikaisen ovulaation. Se on myöskin pistettävä lääke.

36 tuntia ennen munasolujen keräystä pistän Pregnyl-lääkkeen, joka irrottaa munasolut follikkeleiden seinämästä, jolloin ne saadaan kerättyä siten että follikkelit imaistaan neulalla tyhjiksi. Munasolujen keräystä varten menemme tietysti taas Tampereelle, todennäköisesti joudumme yöpymään edeltävän yön hotellissa, koska klinikalla pitää olla heti aamusta. Tämä ilmeisesti liittyy siihen, että jo saman päivän aikana ehditään nähdä, että hedelmöitys tapahtuu (?). Mieshän antaa siis sitten spermanäytteensä samana päivänä, ja munasolut hedelmöitetään tuoreeltaan. 

Munasoluja viljellään 2-3 päivää, jonka jälkeen tehdään yhden alkion siirto (uusi reissu Tampereelle, hah) ja loput laitetaan pakkaseen odottamaan mahdollisia uusia siirtoja (tässä vaiheessa tosin voidaan myös jatkaa viljelyä blastokystivaiheeseen, mutta tämä ei sinänsä vaikuta hoidon tuloksiin, mutta heikkolaatuiset alkiot saadaan kyllä karsittua pois). 

Toisena punktionjälkeisenä päivänä aloitan Lugesteronin emättimensisäisesti. Se on keltarauhashormoni, joka valmistaa kohdun limakalvoa mahdollisesti alkavaan raskauteen. Jokaisesta munasarjafollikkelistahan pitäisi periaatteessa kehittyä keltarauhanen, jonka pitäisi tuottaa riittävästi progesteronia, mutta jos näin ei jostain syystä kävisikään, niin asia hoituu Lugesteronilla. 

Aika paljonhan tässä on sulattelemista. Olen lukenut blogeista ja keskustelupalstoilta kaikenlaisia kauhujuttua siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Lääkkeiden pistämisistä en ole huolissani, koska olen aikaisemminkin pistänyt muita lääkkeitä. Punktio nyt ei varmasti ole mikään mukava toimenpide, mutta ei minua näin etukäteen kuitenkaan erityisesti pelota (toivon tietysti, että suurin toiveemme toteutuisi yhdellä hoitokierroksella, ettei tarvitsisi tehdä uutta punktiota). Jos jokin hieman huolettaa, niin se, että mitä jos munasoluni osoittautuvatkin jotenkin viallisiksi? Todennäköisyys ei taida olla kovin suuri, kun yksi kunnollinen raskaus on alkanut, mutta silti... Muuten odotan hoitoja lähinnä mielenkiinnolla, ammatilliselta kannalta myös :) Töiden sumpliminen onkin kyllä sitten oma lukunsa,  varsinkin, kun tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa tarkkoja päiviä, jolloin joudun olemaan poissa töistä. Yllätyin myös hieman, kun googlailin punktiosta, että 2 päivää sairauslomaa (+ punktiopäivä) olisi ihan normi. Hmm.

Tulipa pitkä teksti, mutta kirjoittaminen selkeytti taas hieman ajatuksia. En voi kyllä vieläkään uskoa, että aloitan lääkitykset jo kahden viikon kuluttua. Vau. VIHDOINKIN. Ovulaatiokin oli tietysti tuossa äsken, mutta olisihan se nyt jotain ihan järjetöntä, jos tästä kierrosta tulisinkin luomusti raskaaksi. Eihän sellaista tapahdu.